Vuoden 2014 Grande Finale

Millaiset olivat sinun vuotesi 2014 viimeiset hetket?

Minä seison pää kiinni vessan peilissä, leuka vähän yläviistoon kohetettuna ja suu keskittyneesti auki. Laitan ripsiväriä ripsiin. Suhaisen sitä vähän kulmakarvoihinkin, ne ovat niin vaaleat, hyvä kun erottaa mihin otsa loppuu ja mistä silmät alkavat. Mutta minä olen täällä muuttunut niin laiskaksi itseni ehostajaksi, että ripsiväri ripsissä ja kulmissa saa riittä.

Harjaan hiukseni hartaasti, vilkaisen suortuvia harteillani ja päätän jättää ne kerrankin sitomatta. On niin paljon käytännöllisempää aina nostaa ne mahdollisimman pienelle sykerölle päälaelle. Sillinhajua tarttuu niihin sitten mahdollisimman vähän. Pyöritän pientä kiharaa sormen ympäri ja suihkautan siihen hiuslakkaa.

Ihan vähän parfyymia korvan taakse! Milloin viimeksi?

Puen päälleni nätin valkoisen paidan. Onhan uuden vuoden aatto, nyt voi vähän koreilla ja unohtaa koukutustuvalta käryävät hupparit. Arvioivasti päätä puolelta toisele pyörittäen katson itseäni peilistä ja päätän sujauttaa vielä heiluvat korvakorut korvaan. Ja ihan vähän vielä parfyymiä.

Sukaisen kädelläni koiran karvoja ojoon. Olkoon sekin siistinä tulevan vuoden kunniaksi. Se pääsee mukaani aaton viettoon Laurin perheen luokse vaikka siellä on nyt kissa hoidossa. Enhän minä parasta ystävääni jätä yksin ottamaan vastaan uutta vuotta! Kissa saakoon yläkerran valtakunnakseen ja Herra Koira juhlikoon kanssamme alakerrassa, olemme päättäneet konfliktien välttämiseksi. Uusi vuosi otetaan vastaan sopuisin mielin. Nyt kenenkään ei tarvitse joutua riitelemään.

/home/wpcom/public_html/wp-content/blogs.dir/b9e/55593472/files/2015/01/img_9273.jpg
Naurua riittää. Me vietämme mukavan rentoa iltaa yhdessä. Kissa yläkerrassa sängyn alla ja koira alakerrassa ruokapöydän alla. Miksiköhän ne haluavat tunkea aina jonkun huonekalun alle? Parfyymi tuoksahtelee korvani takana. Olen siitä tietoinen koko ajan, sillä tuo tuttu tuoksu on muuttunut minulle lähes tuntemattomaksi, niin kauan siitä on. Kun viimeksi.

Istun ruokapöydässä ja katsahdan kelloa. Kohta on mentävä ulkoiluttamaan koira. Ulkona sataa kaatamalla ja tuulee kuin viimeistä päivää, mutta edes huono keli ei estä niitä, jotka ovat raahanneet selkä vääränä kaupasta raketteja keskiyötä varten. Meidän on ehdittävä ulos ennen kuin taivas räjähtää; rakas ystäväni ei ole rakettien rakastaja.

Kiinnitän koiran hihnaansa ennen kuin avaan sitä ja kattia erottavan oven. Nostan eteisen lattialle tipahtaneen piponi päähän ja vedän kunnolla takin hupun sen päälle suojaamaan sateelta.

Kävelen. Pysähdyn. Kamala lemu. Käryääkö jossain lehmän lanta? Haistelen ilmaa. Eivät kai ne tähän aikaan vielä lannoita peltoja? Lehmiä täällä ei ole.

Ei. Haju tulee jostain lähempää. Revin takkia pois päältäni, haistelen huiviani. Nostan pipon pois päästäni…

Olen polvillani kylpyammeen vieressä roikuttaen päätäni ylösalaisin ammessa ja katson miten sampoo valuu hiuksistani veden mukana viemäriin. Heippa vaan nätit hiukset. Parfyymi ei ole enää pitkään aikaan tuoksunut korvieni takana.

Sellaiset olivat minun vuoteni 2014 viimeiset hetket.

Elämän ihanaa mustaa sarkasmia. Vuoden 2014 loppuhuipennus, grande finale! Kissa on pissannut pipooni. Mielenosoitus! Ja nyt minun takkini ja pääni haisevat siltä kuin lehmä olisi istunut piereskellen pääni päällä viikon.

Millaiset olivat sinun vuotesi 2015 ensimmäiset hetket?

Minä istun sohvalla puristaen koiraa sylissäni. Muut ovat lähteneet ulos ampumaan raketit. Hiukset olen märkänä ja kampaamatta nostanut mahdollisimman pienelle sykerölle päälaelleni. Katson ikkunasta kun hätäraketit paukkuvat taivaalla. Niin, näillä norjalaisilla on kummallisia tapoja; kalastajat paiskivat täällä jokaisen uuden vuoden alkaessa kalastusveneittensä hätäraketteja taivaalle. Koira makaa sylissäni. Siinä sillä ei ole mitään hätää.

Sellaiset ovat minun vuoteni 2015 ensimmäiset hetket.

Punaisten hätärakettien leimutessa taivaalla ajattelen: Minullakaan ei ole tässä mitään hätää. Minun seuraavat hetkeni vuonna 2015 tulevat olemaan täynnä onnea, päätän. Kun kissa pissaa pipoon, eihän se muuta voi tarkoittaa kuin suurinta onnea!

Millaiset sinun vuotesi 2015 seuraavat hetket tulevat olemaan?

/home/wpcom/public_html/wp-content/blogs.dir/b9e/55593472/files/2015/01/img_9310.jpg
/Ämmä, ja Samppanjapissiksen paluu. Suihkun jälkeen sain kokeneimpana kunnian korkata keskiyön kuohujuomamme ja vaikka vähän pelotti, niin olihan se taito siellä vielä hallussa. Kerran Samppanjapissis, aina Samppanjapissis. Tai ehkä tästedes Samppanjakissanpissis

Mainokset

4 thoughts on “Vuoden 2014 Grande Finale

  1. Ai hyvänen aika, mitä kokemuksia sulla, et ikinä kykene kaiken tämän jälkeen palaamaan ennallesi 😀 ! Elämä on koomista, traagista, ihmeellistä, säväyttävää, herkkää ja mitä kaikkea muuta..,ennenkaikkea jatkuvaa muutosta. Kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle!

  2. Päivitysilmoitus: Täällä poissa minä olen tasan | MaiLife

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s