SOS, Stø

Støssä on kahdeksan astetta pakkasta. Tuulee idästä, varmaan jostain Siperian tundrilta asti, niin jätävän kylmä ilma täällä on. Pakkasta kahdeksan, mutta tuntuu triplasti pahemmalta. Tuntuu, että jäätyy pystyyn.

Eilen istutettiin Laurin maatilalla talvivalkosipuleita maahan. Siitä saatat saada jotain suuntaa siihen kuinka nopeasti täällä maailmankolkassa säätilat muuttuva.

Mutta tänään on jääkylmä js minä seison nyt varastokuntosalillamme päälläni toppatakki ja kaikki lämpimimmät vaatteet, jotka saatoin löytää. Täällä on nykyään nettiyhteyteni. Kun seisoo yhdessä paikassa liikkumatta kiinni seinässä, pääsee kännykällä toimivaan verkkoon. Jos se nyt sattuu toimimaan. Jos tuulee paljon, yhteys häviää. Nyt jäätyvät, enkä voi kunnolla kirjoittaa. Jännää: vaikka on sisällä, on kylmempi kuin ulkona.

Kävin jo aikaisemmin tänään täällä tekemässä treenin ja tarkoitukseni oli kirjoittaa silloin blogiin lyhyt postaus kertoakseni, että terveisiä (jääkylmästä) pe****stä. Kännykän akku näytti 100 prosenttia, olin sen juuri ennen lähtöä ladannut.

Otin yhden kuvan. En tietenkään saa sitä nyt ladattua tähän, koska nettiyhteys on niin huono… Instagramiini se meni, joten käy katsomassa sieltä, minun nimelläni löytyy tilini.

Mutta. Otin sen kuvan.

Humps.

Akku loppui.

Se taitaa tulla kuolema kännykällekin, akku ei enää kestä. Tietokonettahan en voi ilman latauspiuhaa käyttää ja se suhisee epäilyttävästi. Ja nettiyhteys sekä puhelinyhteys… en edes mene siihen.

Lupaan kertoa sinulle kun alan olla sinut sen kanssa, että mikään kommunikaatiovälineistäni ei toimi Støssä.

Se päivä ei ole tänään.

MIKSI MIKÄÄN EI VOI TOIMIA?

Kerrottavaa minulla kyllä olisi, mutta kuolio tulee sormiin ja nenä jäätyy kiinni seinään, jos alan kaiken sepustamaan täällä varastossa. Koetan huomenna päästä jonkin lämpimässä sisätilassa toimivan netin ääreen.

Näin. Mites siellä sunnuntai?

/Ämmä, jolla suhteutettuna kaiken mahdottuuteen on kuitenkin aikaa hauskaa juuri nyt. Näkymä täällä jääkylmässä varastossa on jokseenkin hupaisa. Eihän tälle muuta voi kun nauraa. Ja sitä paitsi: sain tänään suomalaisia ristikkolehtiä! Ja sähkötkin toimii! Jee! Elämän pienet asiat ja sillai!

Mainokset

2 thoughts on “SOS, Stø

  1. Oletko ajatellut että se on ehkä kaiken tarkoituskin. Että kaikki se mitä päässäsi liikkuu voisi kehittyä vielä tai jotain.
    Tiedän kyllä miten yksinäisyys ja toimimaton tiedonkulku voi jäytää sitä mikä on jäljellä, mutta voisitko tarkastella hetken asiaa siltä kantilta, että mitä jos…
    Itse olen tässä ajatellut omassa tilanteesani, että se että olen niin yksin ja sosiaalisesti eristetty ja eristäytynyt on tarkoitus, että minun pitää uskaltaa tai jotain sen kaltaista. Kyllä tunnustan olevani ihan romuna näistä yksinäisistä jutuista välillä, mutta sitten ollessani sosiaalisessa kontaktissa, huomaan sen hiljaisuuden ja yksinäisyyden merkityksen. Ikään kuin jing ja jang, kolikon molemmat puolet.
    Toivottavasti sait kiinni ajatuksesta. Hyvää ja kaunista pakkaspäivää sinne kaamokseen. Täällä etelässäkin pakkanen on tänään purevaa kovasta viimasta johtuen.

  2. Päivitysilmoitus: Elämä on aina hymyn arvoinen | MaiLife

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s