Kalastajat olivat ottaneet tänään kuvia merellä. Jos katsoo ihan tarkkaan nenä kiinni kuvassa tai suurennuslasilla, voi nähdä aivan pikkuruisen millin sadasosan kokoisen keltaisen pisteen horisontissa. Jos on rutkasti mielikuvistusta, voi kuvitella että se on se. SE!

Aurinko!

Siellä se on. Aurinko nousee kohta taas Pohjois-Norjassakin. Se, että näemme sen rannaltakin, kestää vielä hetken, mutta siellä se nyt todistetusti on. Pahin on voitettu. Kaamos on ollut rankka kokemus. Tänään panin merkille, että kaamosvaloa riittää jo iltapäiväkolmeen asti. Se on suuri muutos, synkimmillään pimeys laski joukukuussa jo puoli kahden maissa. Tunnin lisävalolla on valtava merkitys. Mieli on paljon kirkkaampi, tuntuu että päivässä on enemmän tunteja, eikä iltapäivällä jo tunne tarvetta painua yöunille.

Minä olen koukuttanut koko päivän. On ollut ihanaa tehdä töitä. Ennen kuin mitään muita ratkaisuja tapahtuu, minä jatkan kuten suunniteltu on: työskentelen kalastaja-Tomin apulaisena. Töitä on seuraaviksi päiviksi niin paljon, että sunnuntaihin asti vietän käytännössä katsottuna kaiken aikani koukutustuvalla. Se tuntuu hyvältä. Tärkeintä on, että kalastajani pääsee merelle. Minä etenen nyt päivä kerrallaan ja katson miten jatkossa käy.

Aurinko tuokoon mukanaan vastauksen.

Tältä näytti tänään aamulla koukutustupani ovelta. Enteilee aurinkoa.