Hellurei ja hellät tunteet! Terveiset Kiirunasta! Matka on alkanut ja Norja jäänyt jo taakse hyvän aikaa sitten. Onpa mahtavaa miten elämä järjestää asiat. Viimeiset päivät olen stressanut sitä miten ja milloin pääsen lähtemään Suomeen. Støstä ei todellakaan ole helppo päästä pois kun ei ole omaa autoa. Julkisilla kulkuneuvoilla kulkiessa matka on pitkä ja sisältää monta vaihto bussien ja junien välillä. Isojen kantamusten ja yhden superinnokkaan koiran kanssa sellainen ei kovasti houkutellut.

Ja sitten vain taivaasta pompashti yhtäkkiä kalarekkakyyti parissa päivässä. Hauskaa matkaa ei edes pysäyttänyt heti Norjan rajalla eteen tullut lakko, joka pysäytti tullityöntekijöiden työt pariksi tunniksi. Onneksi on mahtavaa seuraa (kuljettaja on loistotyyppi).

Ajatus on aivan seis. Olen kaikesta viime päivien nopeasta toiminnasta ja stressistä aivan kuollut. Onneksi noin neljän tunnin päästä olemme Pellossa, jossa yövyn. Huomenna matka jatkuu Ouluun ja siitä… Niin. En yhtään tiedä mihin menen. Keuruulle, Jyväskylään vai Helsinkiin ja miten. Onneksi ei ole hätää. Kyllä ne vastaukset tulevat ajallaan.

Tää oli nyt tällainen. Palataan, kun on vähän älykkäämpää kerrottavaa 🙂

/Ämmä, joka ihan yhtäkkiä matkalla alkoi ikävöidä ihan valtavasti Helsinkiä…