Kaupunki ja kiire

Tänään on suhistu ees ja taas. Helsinki tuo mukanaan aina yhden ihmiselämän ihmeellisen aspektin: kiireen. Aina ollaan menossa jonnekin. Paikallaan on vaikea pysyä. Kalenterini on ollut täysin vapaa merkinnöistä monta kuukautta, ja sillä sekunnilla, kun astuin tähän kaupunkiin, kalenteri alkoi täyttyä tapaamisista ja tekemisistä.

Jännä yhtälö. Kaupunki ja kiire. Vauhti ja suhina. Kunpa voisin tuoda palan Støn arjen rauhaa tänne mukanani. Kunpa tämä maailma saisi edes hetken kokea hiljaisuuden. Pimeyden ja pysähtyneisyyden. Ärsykkeettömyyden ja mielikuvituksellisuuden.

IMG_9668-0

Mainokset

3 thoughts on “Kaupunki ja kiire

  1. Kokeeko ihminen itsensä tärkeäksi (tärkeämmäksi), kun on kiire? Tunteeko sitä itsensä olevan osana jotakin..ryhmää, joukkoa, yhteiskuntaa tms.? Jos näin on, miksi se sama tunne ei voi olla esimerkiksi asuessaan mökissä, keskellä ei mitään. Mikä ja kuka määrittelee sinut?
    Tuollaisia kysymyksiä nousi mieleen, kun luin blogipäivitystäsi. Kyseisten kysymyksien parissa olen joskus pyörinyt vähän enemmänkin (asuessani hiljaiseloa jossain ei keskellä mitään).

  2. Just näin, tämä maailma kuuluu niille joilla on kiire ja määränpää. Kun hyppää sivuun (työttömyys, sairastuminen, omavalintainen hidastaminen tms.) katselee ihmeissään tätä menoa ’lasin’ läpi eikä kuulu ryhmään. Kiire on monen elämäntarkoitus ja juuri nämä ihmiset ovat niitä energiasyöppöjä.
    Muistakaamme ’jos en itse ehdi elämään elämääni, niin kuka sitten.’
    Voimia Maija, hiukset kuntoon ja Keuruulle ♥️

  3. Kiitos Tiina ja Nina ajatuksistanne! En oikein vielä osaa kiteyttää omaa ajatustani tästä kiire/kiireettömyys-”äärilaidasta”, olen vielä jotenkin niin kiinni tässä asiassa, enkä pysty tarkastelemaan sitä riittävältä etäisyydeltä, jossain siinä kiireen ja kiireettömyyden keskivälillä. Mutta tuo kuulumisen ja kuulumattomuuden pari liittyy siihen todella tärkeänä osana. Luulen, että kaikista suurin illuusio kiireeseen liittyen on se pelko, että jos kiireen kelkasta hyppää, jää jonkin ulkopuolelle. Minäkin olen toki jäänyt joidenkin ennen elämääni kuuluneiden asioiden ja ihmisryhmien ulkopuolelle, mutten kuitenkaan koe, että se olisi pidemmässä juoksussa ollut huono asia. Tulee varmasti aika, jolloin minullakin on taas paljon asioita ja tekemistä elämässä, mutta luulen, että osaan karsia sellaisen itseaiheutetun kiireen pois. Kiire on kuitenkin lopulta vain tunne, jota ihminen aika lailla voi hallita itse omilla ajatuksillaan.

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.