Tiedätkö, mitä minä olen tajunnut elettyäni monta kuukautta Pohjoisen kaamoksen keskellä ilman aurinkoa?
Sen, miten outoa on kun maailmassa ei ole varjoja. Pohjois-Norjassa se, ettei aurinko noussut horisontin ylle tarkoitti varjojen kuolemaa. Sanotaan, että kuu tekee ihmiset hulluiksi, mutta minä taidan seota nyt varjoista. Viime päivät olen seissyt suu auki ulkona ja ihmetellyt auringon maahan langettamia kuviota. Sitä, kun valo sihtaa sälekaihtimen kuvan seinälle. Tai kun ulko-oven avatessa kuistin varjo tunkeutuu sisälle taloon. Ja sitä, kuinka pitkä voi olla se ihmisen hahmo, joka seuraa perässä juuri ennen auringon painumista mailleen.
En ole ennen tajunnutkaan miten paljon mielikuvituksellisempaa ja monisävyisempää elämä on kun on varjoja. Oletko sinä koskaan ajatellut?
MaiLife 
Olipa sinulla mahtava oivallus tänään! Ei ole olemassa varjoja ilman valoa…
Hassua että en ole sitä tosiaankaan ihan loppuun asti ajatellut, vaikka itse harrastan valokuvaamista ja joskus vartavasten odotan varjon ilmestymistä ennenkuin painan kameran laukaisijaa, tai tykkään ottaa kuvia vastavaloon…tai kuvaan kohteen sijasta vain sen varjoa…käytän siis valoa ja varjoa tehokeinona mielellään itsekin.
Lukiessani päivitystäsi näin valon ja varjon kuvauksesi symbolisoimassa myös semmoisia pareja kuin ilo ja suru tai huikeiden hetkien vastakohtana tavallinen harmaa arki: ilman toista ei se toinen tuntuisi miltään, kaikki olisi ain avain yhtä ja samaa. Entäs jos ei olisi olemassa vuodenaikoja…osaisikohan esimerkiksi ikuista kesää edes arvostaa, jos ei tuntisi talvea tai syksyn synkkyyttä.
Jos aina kaikki asiat olisivat hyvin ja hommat sujuisivat ilman mutkia tai solmuja, pitäisi sitä itsestäänselvyytenä, ellei olisi kokenut välillä nihkeämpiäkin vaiheita tai jopa vastoinkäymisiä. Vähän samanlainen pari on rasittava ylämäki ja sen jälkeen helppokulkuinen alamäki…tai niiden vaihtoehtona aina vain tasainen, tasapaksu jolkotus…joka sekin on väsyttävää pitkän päälle.
Ihanaa että valo voittaa! Asun Pohjois-Saksassa ja tänään havahduin siihen, että viideltä iltapäivällä oli vielä ihan valoisaa! Täällä on ollut tänä talvena vain muutamana päivänä lunta ja usein on satanut paljon vettä joten on oikeasti ollut lähes säkkipimeää iltapäivästä aamuun. Vasta muutaman viikon ajan päivä on ollut pitenemässä mutta hei…se tuntuu ja näkyy jo todella!
Valoa kohti ollaan menossa!