Ehkä eniten Norjasta pois lähdössä on harmittanut se, että tällä erää tavoitteeni etsiä luontosuhdettani Pohjois-Norjan upeassa luonnossa jäi kesken. Halusin retkeillä luonnossa, oppia siitä – ihmetellä ja ihastua sekä palauttaa juureni maahan.
Luin tänään Keskisuomalainen-lehteä. Sen etusivulla törötti tämä juttu. Kuinka osuvaa; minä kun teen seuraavat luontoretkeni juuri Keuruulla!
Luettuani tuon jutun oivalsin jotain: eihän minun tavoitteeni ”naisesta, luonnosta ja seikkailusta” tarvitse päättyä siihen, että olen nyt palannut Suomeen tai että en välttämättä kohta enää tee töitä suoraan luonnon parissa. Jotenkin sitä ihminen niin helposti jämähtää johonkin tiettyyn kaavan, jonka päähänsä rakentaa. Suomessahan on mitä upeampia mahdollisuuksia toteuttaa luontounelmaansa, retkeillä, seikkailla ja oppia luonnosta. Onneksi Norjaankin pääsen taas pian vähintäänkin lomareissulle ja voin sielläkin jatkaa tutkimusmatkaani. Luonto on mieletön ja upea voimavara, joka meille on annettu. Siihen pääsee käsiksi aivan kaikkialla!
Ja sitten minä keksin tämän: minullahan on tuo MaiLife-haastekin täällä. Nyt minä haluaisin sinun haastavan minut luontoretkelle kanssasi johonkin sinulle rakkaaseen ja tärkeään tai sinua muuten innostavaan paikkaan. Mitä siellä voisi tehdä, mitä haluaisit esitellä, mitä toivoisit minun oppivan? Tutkitaan yhdessä mikä on luonnon syvin olemus, mitä se voi meille ihmisille antaa ja kuinka me voimme palvella luontoa parhaiten! Ja minä saatan ottaa haasteen vastaan sekä kirjoittaa/tuottaa videota seikkailustamme. Sähän tunnet mut, saat minut varmasti kokeilemaan jos jonkinlaista, mielikuvituksella ei ole rajoja…
Yhteinen seikkailu alkakoon!
MaiLife 
Kuten kirjoitit luontoon pääsee kaikkialla. Tietysti talvella metsä tai muu vastaava on jotenkin elähdyttävämpi kokenus kuin kaupunkiluonto. Kaupunkiluonto on läsnä vaivihkaa ja toisinaan vaikea havaista. Se on muutakin kuin vain sitä mitä silmä ikkunasta havaitsee. Olisi kiva nähdä vaikka keväämmällä niitä pienen pieniä havaintoja kaupunkiluonnosta tai sellaisesta paikasta missä ihminen ei yleensä oleta eläimiä tai kasveja löytävänsä. Mielikuvistus vain rajana.
No kun JUST toi! Mä olen esim kiitänyt vuosikaudet Helsingissä ja vaikka mulla on koira, tuntuu että luonto on mennyt ihan ohi silmien. Ja uskoisin, että meitä on aika monta tällaista tapausta, joka ei edes ehdi tajuamaan mitä kaikkea luonnon ihmettä ihan siinä oman kodin lähellä on. Ja tähän mä haluisin nyt jotenkin puuttua. Että voisin nyt sitten täällä Suomessa lähteä hauskojen typpien kanssa luontoon seikkailemaan ja katsomaan mitä sieltä paljastuu!