Ei tarvinnut matkustaa kuin kolmisensataa kilometriä etelään, ja maisema muuttui talvisesta, lumikinosten täytteisestä Keski-Suomesta täyteen etelän kevääseen. Kevättä minä täällä nyt olen ihmetellyt viime päivät Helsingin kaupunkiluonnossa lenkkeillen. Kyllähän se vähän kummastuttaa, kuinka luonto voi olla jopa kuukautta aiempaa edellä kevään tulossa. Vaikka ihanaa onkin, että lupaus kesän heräämisestä on jo näin käsin kosketeltavaa, en silti voi olla kummastelematta ja kauhistelemattakin tätä myllerrystä, joka luonnossa kiihtyy vuosi vuodelta. Tuntuu kuin olisi huhtikuu, vaikka ei olla edes maaliskuussa.

Eilisen päivän pyhitin ystäville. Majailen rakkaan Katan luona, ja me keskityimme kalsarikokkailuun. Minusta on kovaa vauhtia tulossa suurtaloudenpitäjä, viisihenkisen perheen ruoat syntyvät kädenkäänteessä! Niin hyvin täällä kotitaloushommat hoituvat, että päätin jäädä vielä seuraavaksi viikoksi Helsinkiin järjestelemään asioita. Edessä on viikonloppu, joka tarkoittaa lisää ystäviä, hauskoja hetkiä kalsareissa ja luonnon kummastelua.

Tällainen meno täällä. Henkisesti ollaan vähän ihmetystilassa; paljon hyvää enteileviä merkkejä ilmassa, mutta kuten aina näissä minun keisseissäni, kaikki riippuu kaikesta, ja yhden langanpään löytyminen avaa ryminällä koko kerän. Sitä siis odotellessa.

/Äm, toivoen vilkasta viikonloppua