Tänään käyn vähän ylikierroksilla. Hirveästi tapahtumia ja sipinää ja säpinää. Päässä sihisee ja suhisee ideoita ja ajatuksia. Ja minä pihisen ja puhisen intoa ja iloa.

Olipa suhteellisen ärsyttävä aloitus blogille. Sipinää, säpinää, sihinää, suhinaa, pihinää ja puhinaa! Mutta sitä tää mai life on just nyt. Paljon mielenkiintoisia ja innostavia asioita ilmassa.

Kävin aamulenkillä Seurasaaressa ja jäin seuraamaan kaupunkilintujen aamutoimia. Pohdiskelin viime päivien tapahtumia ja tätä äkisti eteeni noussutta vipinää. Yhtäkkiä minua alkoi pelottaa. Tätä minä en halua kadottaa! Tajusin, että vaikka mitä seuraavien aikojen kuluessa tapahtuu ja kuinka työntäyteiseksi elämäni muuttuu, minulla on aina oltava mahdollisuus päästä ulos luontoon – vaikka keskellä työpäivää jos tarve vaatii.

Moni on kysynyt minulta viime päivinä mistä saan kaikki ideani ja aiheet tempauksilleni. Vastaus on yksiselitteinen. Luonnosta. Luonto on tärkein voimavarani: parhaat ideani syntyvät luonnossa liikkuen ja sen ihmeitä tutkien. Liike ja raitis ulkoilma saavat aivoni raksuttamaan aivan uusille radoille. Ja linnut, sinähän tiedät! Voisin tuijottaa niitä loputtomiin, jotain kovin kiehtovaa niissä on.

Jäin miettimään erilaisia työpaikkoja. Kuinka monessa työssä on mahdollista lähteä tuulettamaan mieltä ja kehoa ja keräämään ideoita ulkona keskellä työpäivää? En tiedä, mutta toivon, että monessa.

Kuinka usein sinä käyt ulkona luonnossa? En tiedä, mutta toivon, että usein!