Lauantai painuu jo illan puolelle, mutta minä makaan edelleen peiton alla. Olen onneksi kertaalleen täältä jo noussut asioille, mutta patja kaverin kodin lattialla kutsuu koko ajan takaisin puoleensa. Väsymys painaa, on sen verran vauhdikas viikko takana. Ja nyt pitää kerätä voimia, sillä huomenna, oi huomenna, loppuu kiertolaisen elämä ja minä pääsen vihdoin omaan kotiin! En osaa sanoin kuvailla kuinka hienolta tuntuu, kun ystävien nurkat vaihtuvat vihdoin omaan soppeen. 

Vaikka en minä valittaa voi. On ollut upeaa, miten moni on tarjonnut minulle majapaikkaa ja apuaan viimeisten viikkojen aikana. Ja vastaanotto on ollut kuninkaallisten luokkaa; tällaisia tervetulotoivotuksia minulle on rakenneltu

Eilinen Ping Helsinki -tapahtuma oli järjetön menestys. Minä, joka aikoinaan olen kiertänyt paljon markkinointi- ja viestintäalan seminaareja, olen kovin kriittinen seminaarivieras ja usein tuntuu, että tapahtumien sisällöllinen anti jää heikoksi. Mutta eipä ollut se Pingin ongelma, olen nyt täynnä energiaa ja uusia ideoita. 

Itseasiassa tein eilisen aikana todella ison päätöksen. Viime aikojen kohtaamiset, keskustelut ja minuun iskenyt varmuus jotenkin sulautuivat yhteen ja minä päätin ottaa ison askeleen. Mikä se on, siitä kerron sinulle kun aika on kypsä. Pahoittelen jos seuraavien päivien kuluessa päivitykseni ovat jotenkin kryptisiä. Iso kela rullaa nyt päässä ja pistää asioita paikoilleen ja ihan pakko vielä hetken pitää tämä päätös itselläni. Mutta älä hätäile, saat kuulla kaiken mahdollisimman pian.

Tämä Hidasta elämää -sivuston Instagramista kiteyttää kaiken, mitä ajattelen nyt

Sillä, tiedätkö, minulla on kaikki ihan helvetin hyvin just nyt. 

/Ämmä, painuen takaisin peiton alle