Lähdin tänään luontoretkelle uuden kotini naapurustoon.
Saavuin merenrantaan, ja huomioni kiinnittyi merellä uivaan joutseneen. Jäin seuraamaan sitä.
Yhtäkkiä huomasin kuinka kauempaa mereltä suoraan minua kohti lipui kokonainen joutsenparvi. Ne uivat lähemmäs ja lähemmäs.
Ja kohta edessäni oli kuusi valkeaa joutsenta. Aivan kuin ne olisivat tervehtineet ja tehneet kunniaa.
Minä seisoin ja tuijotin koskettuneena. Lyhyen hetken jälkeen ne kääntyivät pois ja jatkoivat matkaansa. 
Kun lähdin pois rannasta, puhelimeni soi ja sain tiedon, että isoisäni on menehtynyt. Pitkäperjantain joutsenet tekivät kunniaa hänen muistolleen.
Rauhaa pääsiäiseesi!
MaiLife 
Osanottoni. Hyvää pääsiäistä kaikesta huolimatta.
Kiitos, THT!
Otan osaa suruusi Maija ❤
Pidä tuo tänään kokoemasi ja kuvailemasi hetki aarteena muistissasi! Kun kerroit sitä, tuli minullekin juhlava ja rauhallisen melankolinen mielikuva siitä, kuinka hetkeä ennen suruviestin tuloa nuo joutsenet lipuivatkin juuri sinun ohitsesi, ja miten sinä satuitkin olemaan juuri siellä etkä jossain hälyssä tai kiireisessä tilanteessa. Saatoit siellä merenrannalla rauhallisilla mielin vastaaottaa tuon suru-uutisen.
Sinun kertomastasi ja omista ajatuksistani näin pääsiäisen alla putkahti mieleen kertoa sinulle tämä: Oman äitini hautajaiset olivat pääsiäisen jälkeen, hän oli ollut hyvin pitkään niin sairas ettei ollut tunnistanut minua, ainoaa tytärtäänkään enää kymmeneen vuoteen. Kun olimme saattaneet hänet hautaan, muistelimme sukulaisten kanssa hänen elämänsä käänteitä ja nauroimmekin paljon yhdessä niiden hyvien muistojen keskellä. Hautajaisten jälkeen pystyin pitkästä aikaa muistamaan hänet sellaisena kuin hän oli ollut terveenä ollessaan, se muisto oli hautautunut kokonaan moneksi vuodeksi hänen sairastaessaan. Hän tuli mielikuvissani paljon elävämmäksi jälleen ja totesinkin jollekin, (en siis ole ollenkaan uskonnollinen) että haluaisin ymmärtää sen pääsiäisen aikaan kerrotun ylösnousemisen niin että se olisi se tunne kun koin äitini "nousseen ylös" minun ja meidän kaikkien mieliin elävänä ja eloisana taas.
Toivon että sinäkin voit kurkistaa muistojesi ikkunasta yhteisiin hetkiin isoisäsi kanssa ja säilyttää ne muistot aina elävinä mielessäsi. Näin me kannamme rakkaita omaisiamme mukanamme ja he pysyvät osana elämäämme vaikka olisivatkin jo tulleet maanpäällisen elämänsä päähän.
Kiitos, Marikka, kauniista kertomuksestasi! Muistot jäävät ja niistä iloitsemme. Minun pappani aika oli jo mennä, hän oli pitkään sairas ja ehti elää arvokkaan elämän. Nuo joutsenet olivat ihan uskomattoman järisyttävä kokemus, varsinkin kun linnuilla on minulle ollut aina niin tärkeä symbolinen merkitys. Ihanaa pääsiäistä sinulle ❤
Kaunis kertomus Marikka. Kiitos, kun jaoit sen.
Myös minun osanottoni Maijallle. Sait suruviestin erikoisen kauniilla ja kunnianarvoisalla tavalla.
MInun isäni päätti maallisen vaelluksensa ensimmäisen pääsiäispäivän aamuna eli ylösnousemuksen aamuna kymmenen vuotta sitten.Tosin päivämäärä oli silloin 28.3.2005. Sanoinkin, että hän valitsi hyvin lähtöpäivänsä. Pääsiäinen on minulle monella tapaa erikoista aikaa. Pääsiäisenä on sattunut merkittäviä, koko elämää mullistavia tapahtumia minun elämässäni. Haluan kuitenkin säilyttää kauniit muistot mielessäni monestakin asiasta, joista olen tosi kiitollinen.
Hyvää pääsiäistä joka tapauksessa.
Kiitos Merja! Juu, pakko sanoa, että pitkäperjantai oli hieno päivä papalle lähteä. Pääsiäinen on erityistä aikaa- Kaunista pääsiäistä sinullekin!