Tunnustan. Eilinen veti voimat niin nolliin, etten enää illalla jaksanut kirjoittaa. Aamulla heräsin pienessä jännityksen sekaisessa fiiliksessä pohtien haluaisinko tämän viikonlopun jälkeen hetkeen kuullakaan sanaa ”lapsi” saati sitten ajatella pikkutaaperoita tai nähdä niitä…

Tämä on ollut Tötteröviikonloppu, jonka minä, Maija-täti, lasten paras kaveri olen viettänyt Helsingin Messukeskuksessa Lapsimessuilla viihdyttäen pikku Tötteröitä.

Onneksi eilinen tiukka päivä saatiin nollattua kunnon kymmentuntisilla yöunilla ja nyt päivän jälkeen olen edelleen yllätyksekseni täynnä virtaa. Jotain maagista niissä Tötteröissä kai on.

Siihen, että virtaa riittää edelleen saattaa myös vaikuttaa se, että kohtasin pikku Tötteröitten lisäksi ihania isoja Tötteröitä. Naurattaa. Muistat kun loppuviikosta taiteilin sen kuvan ja ajatuksen seikkailusta? Kerroin kuinka minusta seikkailu on mielentila ja ajatus siitä, että haluaa kurkistaa aina seuraavan kulman taakse. Että sieltä sitten se seikkailu löytyy. No, tänään kulman takana todella odotti aivan kirjaimellisesti ihana yllätys!

Yhtäkkiä tämä nainen hyppäsi kulman takaa osastolleni! Ihana lukijani Marja, joka tuli tervehtimään minua. Hänen työpaikkansa Papu Design -lastenvaate- ja lifestylebrändin osasto oli suoraan kulman takana osastosta, jolla minä olin. Siinä me sitten vaihdoimme ajatuksia ja kuulumisia keskellä Tötteröiden tohinaa. Ihania ihmisiä ja aivan valtavan mielenkiintoinen suomalainen, vastuullinen ja ekologinen vaatebrändi!

Ja koska Papu pukee pikku Tötteröitten lisäksi myös meitä isompia Tötteröitä, minäkin sain itselleni hankittua ihanan Papu stories -paidan. Meinaan haljeta onnesta. Tämä paita on ihan kaikkea mitä vaatteelta voin toivoa; laadukas ja juuri sopiva sekoitus rokkenrollia ja lapsekkuutta.

Sellainen seikkailu se, Tötteröviikonloppu.

Nyt minä sanon töttöröö ja lähden lenkille sateeseen! Iloista viikon alkua ja jos satut minuun ensi viikolla törmäämään, puhu minulle kuitenkin aika vähän jooko lapsista… Tai niiden tekemisestä.

/Ämmä