Loppuvuodesta kävin tällaisen Facebook-keskustelun. ”Ei mua Helsinki nyt kiinnosta”, julistin tuolloin Timolle. Norjan komennus tuntui silloin olevan vielä kovin kesken. Ja sitten tänään, muutama kuukausi tuosta keskustelusta, istun saman tyypin kanssa helsinkiläisessä kahvilassa ja huomaan perustavani hänen coachauksessaan omaa yritystä. Mitä opimme tästä? Nopeat ovat ihmisen mielenliikkeet. Tai jotain…

Mutta nyt sitä mennään, ihan pian syntyy jotain uutta ja hurjaa ja minä taidan kohta tituleerata itseäni taas yrittäjäksi. Somekuningattaren lisäksi, tietysti 🙂 Aijjaij, kun on niin kutkuttavan kamalaa tehdä tällaisia mystisiä päivityksiä blogiini. Mutta onneksi sinä jaksat vielä hetken odottaa. Tuossa on muuten Timo. Ja tuossa muuten taisi syntyä yksi firma.

Onhan tämä nyt vaan kerrassaan ihan hurjan jännää mahdollisuuksien aikaa minulle. Päiväni koostuvat erilaisista juonitteluista eri ihmisten ja organisaatioiden kanssa. Juonimme, pistämme toteutukseen ja katsomme mitä syntyy. Kirjoitan sinulle pian aivan tarkkaan mitä kaikkea on tapahtunut ja tulee tästedes tapahtumaan. Mutta se on sanottava, että tästä oikeasti alkaa aika jännittävä matka, jonka lopputulemasta minulla ei ole nyt mitään tietoa.  Jotenkin tuntuu ihan siltä, kuin nämä sanat olisin kirjoittanut jo joskus aiemmin… Varmaa on vain se, että itsensä likoon pistämistä ja heittäytymistä sekä toisin tekemistä vaaditaan tästä(kin) eteenpäin ja paljon. On kaksi suuntaa, joihin voi mennä: menestys tai floppi.

Mutta näin voi toimia se, jolla ei ole mitään menetettävää. Minä olen sen verran onnekas, että kuulun tuohon joukkoon ihmisiä, joka voi tehdä ihan mitä vaan. Mites sä, onko sulla jotain menetettävää?

Pusipusi!

/Ämmä