Tänään on Norjan kansallispäivä, ja minulla on ikävä – pitihän minunkin viettää tämä toukokuun 17. päivä Norjassa juhlien norjalaisten suurta päivää. Välillä on jopa kovin outoa ajatella, että olen edes ollut koko paikassa. Tuntuu jotenkin unenomaiselta tuo kaikki, aikani Norjassa. Välillä harmittaa kovasti, että matkani siellä jäi kesken.

Vai jäikö se?

Ehkä kaiken pitikin mennä näin? Ehkä tuon ajan merkitys selviää minulle vielä. Kenties.

Tänään kaipaan. Kokemuksiani ja maailmaa, joka oli hetken minun. Ehkä se on edelleen minun?