Ethän anna mun taas epäonnistua!

On ollut kovin outo olla viimepäivinä. En tiedä mikä on vaivannut ja huonon oloni syytä on ollut vaikea tunnistaa. Myöhään eilen illalla iskin lenkkarit jalkaan ja kuulokkeet korviin. Nyyhkymusiikkia, tarkoituksella. Oikein sellaista sydäntä riipivää ja raastavaa laulantaa. Halusin itkeä. Se ei ole onnistunut pitkään aikaan, kyyneleet kai kuluivat loppuun minun osaltani aikoja sitten.

Ajattele! Tyyppi haluaa uikuttaa huvikseen. Mutta minä tiedän, että itku puhdistaa, ja nyt se oli saatava tulemaan ulos. Niinpä minä kävelin; nyyhkymusiikki korvissani merenrantaan. Ja lopulta kyynel tuli. Check!

Itkin. Kävelin. Ja pysähdyin aina välillä tuijottamaan merta.

Mikä on vikana?

Aikani tätä suhteellisen surkuhupaisaa performanssiani tehtyäni se yhtäkkiä iski. Ymmärrys. Minä pelkään että epäonnistun taas.

* * *

Epäonnistumisen varjo on painava. Kovasta yrittämisestä ja tahdosta huolimatta moni askel, joita olen ottanut viime vuosina urallani tai elämässä yleensä on mennyt väärään suuntaan ja ollut lopulta tuhoon tuomittu. Sitten on tätynyt aloittaa alusta. Kerta toisensa jälkeen.

Nyt olen taas uuden alun äärellä. Mutta tällä kertaa minä en halua enää epäonnistua!

Erityisesti minua mietityttää unelmani koskien työtäni ja ammattiani. En halua muutaman kuukauden päästä huomata tehneeni aivan vääriä ratkaisuja ja menneeni väärään suuntaan. En halua olla kohta hautaamassa unelmiani – luovuttamassa. Muistatko kun Norjassa kirjoitin sinulle siitä? 

Mikä on väärä suunta? Mistä sen voi tunnistaa? Mikä on oikea suunta? Voinko olla varma, että tämä on sellainen?

* * *

Viime päivinä on tuntunut että minua on välillä yritetty vetää väärälle polulle, siis sivuun siitä, mikä sisäinen paloni ja totuuteni on. Tuntuu, että koko ajan tätyy olla valppaana ja varpaillaan etten menetä fokustani enkä hukkaa oikeaa tietä tarttumalla tohinassa johonkin väärään.

Mistä tietää, että on oikealla tiellä? Miten voi olla varma, ettei eksy ja epäonnistu jälleen kerran?

Sillä sitä minä en enää kestä. Epäonnistumista. Niin monta vuotta on heitetty hukkaan. Ennen kuin ehdit sanoa ”kaikki tapahtuu tarkoituksella”, minä huikkaan väliin, ja kerron tietäväni sen. Mutta yhtäältä ajateltuna vuosia on vierähtänyt ja epäonnistumisia on tapahtunut. Minun keississäni, enemmän kuin laki sallii – tosiasia on, että kaikki isot valinnat, joita olen viime vuosina tehnyt ovat mennyt jotakuinkin keturalleen. Yritys, parisuhteet, Ruotsi, Norja.

Miksi?

Siksikö, että omassa totuudessa on niin vaikea pysyttäytyä? Hälinä ympärillä ja toisten imu vetävät harhaan?

Kuinka paljon me oikeastaan voimme määrittää sitä mitkä toimemme epäonnistuvat? Kuinka pitkälle oma kova tahto tai osaaminen riittää? Voiko onnistumista taata ja varmistaa? Mitä pitää tehdä? Miksi ihminen epäonnistuu? Miten on mahdollista onnistua? Mistä onnistuminen tulee?

Ja mitä epäonnistuminen oikeastaan tarkoittaa? Miten pelko epäonnistumisesta vaikuttaa toimintaani, onnistumiseeni? Mitä se estää; mitä ei voi tapahtua, koska pelkään epäonnistumista? Mihin pelko vaikuttaa?

Miksi epäonnistumisen varjo on niin painava?

* * *

Keskustelin tänään näistä kysymyksistä erään ystäväni kanssa.

”Mikä on pahin mahdollinen asia, joka sinulle voi tapahtua?” hän kysyi.

”Se, että muutaman kuukauden päästä olen taas lähtöpisteessä, uuden alussa, enkä ole saanut niitä asioita elämääni, joita haluan”, vastasin.

”Entä jos vaan hyväksyt, että voit epäonnistua ja noin voi käydä?” hän jatkoi.

”Ei, se ei ole vaihtoehto. Haluan, että asiat, jotka ovat unelmani ja joita kohti nyt kuljen, alkavat konkretisoitua, eikä minun tarvitse enää perääntyä tai muuttaa suuntaa kokonaan. Täysin uusi alku vaihtaen taas suuntaa kokonaan ei ole mahdollinen”, vastasin jämäkästi.

”Entä jos hyväksyt sen, että ”okei, voin epäonnistua tuolla tavalla, mutta siitä huolimatta että se on mahdollista, haluan nyt eteeni enemmän niita asioita, jotka auttavat minua onnistumaan. Asia kerrallaan””, ystäväni ehdotti.

* * *

Niin. Hyväksyntä. Että epäonnistuminen on mahdollinen. Onko se ainoa tie onnistua? Mitä sinä olet mieltä epäonnistumisesta? Onko sinulla vastauksia? Minulla tuntuu vain olevan kysymyksiä.

* * *

On yksi asia, joka ei ole mennyt keturalleen, vaikka moni muu suunta ympärillä on kääntynyt ylösalaisin. Se on tässä.

Annathan mun onnistua!

epäonnist

/Äm ja aika isot piipussa tänään. Tuon pikkuruisen kiveen piirretyn elefantin löysin eilen illalla oivaltaessani nämä isot kysymykset, muuten sillä ei ole kyllä mitään tekemistä koko tämän jutun kanssa.

 

Mainokset

One thought on “Ethän anna mun taas epäonnistua!

  1. Päivitysilmoitus: Kaaos on etappi numero yksi | MaiLife

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s