Rai rai, ja reittä rullalle!

Nyt voisin mennä yöunille. Viime hetken voitelut takana: tunnin kuntosalicirquit-treeni ja siihen päälle tunti ja vartti spinningiä. (Ai ni, mulla on muuten taas uusi kuntosali-ihastus!! Tämä ei nyt kuulu yhtään tähän tarinaan, mutta kuten viime kesänä (muistatko, tämän jatkokertomukseni ”Sometime, baby”, ”Minä, Mister Murphy ja se Komea Personal Trainer” ja ”Tältäkö tuntuu rakkaus? Strateginen kohtaaminen sen Komean Personal Trainerin kanssa”) niin nytkin; olen rakastunut epätoivoisesti.

Nyt hän ei ole personal trainer, vaan joku muu, en yhtään tiedä kuka, mutta hän on komea ja ihana ja minä olen rakastunut ja tänään näin hänen selkänsä kolmen sekunnin ajan kun kävelin hikeä valuen, tukka pystyyn räjähtäneenä ja naama kirkkaan punaisena ulos spinningsalista. Hidastin tahtia, jotta hän olisi nähnyt minut, mutta saattaa olla, ettei ehtinyt. Ja ehkä ihan hyvä – kuvittele minut nyt hikeä valuen, tukka pystyyn räjähtäneenä ja naama kirkkaan punaisena. Mutta tämä rakkauteni on ihan oma tarinansa. Siihen palataan sitten kun pääsen elävänä takaisin Norjasta.)

Oho. Asia harhautui täysin sivupolulle… Ne on nämä endorfiinit, kun saavat minun pään aina ihan sekaisin. Joko a) ei pitäisi treenata lainkaan tai b) ei koskaan kirjoittaa mitään blogiin heti treenin jälkeen, sillä jutuissa silloin on vielä vähemmän päätä tai häntää kuin normaalisti.

fillari6

Tämä kuva liittyy TODELLA paljon asiaan. Tämäkin tarttui mukaan Hi5Bikesiltä Herttoniemestä

 

 

Nyt ei mietitä Komeita (paitsi ihan vähän, koska se on jotenkin niin paljon hauskempaa kuin pakkaaminen) eikä mennä nukkumaan, vaan nyt pakataan (sekä valutaan solkenaan jälkihikeä ja pohditaan kuumeisesti, että mikä on se asia, joka minulta on unohtunut)! Huomenna nääs kello 3.40 paikallista aikaa starttaa karavaani, ja voi olla, että yöunet jäävät vähäisiksi.

Jos seuraat minua Instagramissa, tykkäät Facebookissa MaiLifen ryhmästä tai seuraat Ämmän Polkasu -tapahtumaryhmää Facebookissa, tiedät jo päivän suurimman uutisen! Kaikki eilisen epätoivoinen ongelmanratkaisu tuotti tulosta (tai oli turhaa, se on toinen tapa nähdä asia). Eilen tunti siitä, kun tuskailin ensimmäisen kerran julkisesti fillarikaaostani, minulle soitti Terho Hi5Bikesistä ja tarjosi fillaria. Tuosta noin vain. Ja minä meinasin pudota tuolilta. Pelastava enkelini!

Ja niinpä minä sitten tänään kohtasin uuden rakkauteni: Maanteiden Kuninkaan, Kona Zing Supereme on sen virallinen nimi, mutta minulle se on Maanteiden Kuningas, eli tietysti siis Teuvo!! Tämän nimenantopäättelyketjun sä varmasti heti nappaat, eikä minun tarvitse avata sitä kuten Helmetin kanssa, muistatko sen (tuokin teksti oli muuten treenin jälkeen kirjoitettu…)?

fillari2

Tämän tyypin kanssa sitä taivalletaan seuraavat päivät kohti tuntematonta. Teukka!

Tänään, ohi tuon hullun höpötykseni, minä olen kiitollinen. Yksinomaan ja vain sitä. Siitä, miten upeita ihmisiä on olemassa. Ihmisiä, jotka aidosti haluavat auttaa. Ihmisiä, jotka näkevät ohi sen hulluttelun ja höpötyksen ja uskovat, että kaikessa tässä hulluudessa on jotain järkeä ja ovat valmiita auttamaan minua – jotta voin tehdä näitä haasteitani ja kertoa sinulle tarinaani siitä, millaisia fyysisiä ja henkisiä rajoja koettelen sekä voin ottaa sinut mukaan kokemaan nämä seikkailut kanssani.

Tuohon kuvaan minä tungin itseni vain siksi, että näkisit mitä reiteni tänään huutavat – olkoon tuo housuihini hakattu ajatus yksi kolmesta asiasta, jotka haluan tänään sinulle sanoa!

fillari1

 

Ne asiat ovat nämä: 1) Voidakseen ottaa vastaan on osattava antaa – auta siis aina kun voit 2) Muista, että sinulle pieni ja vaivaton teko voi olla toiselle suunnaton apu ja muuttaa hänen maailmansa 3) Never give up! On aina jokin tie!

Vaikka moni uskookiin juttuuni, tiedän, että nyt te joskus elämässänne pidempiä matkoja pyöräilleet ja pyöräilyn ammattilaiset pyöritätte tämän sanottuani päitänne ja silmiänne ja mitä näitä muita pyöritettäviä ruuminosia nyt onkaan, mutta senkin uhalla: kävi nimittäin niin, että ennen 345 kilometrin fillarihaastettani minä en nyt ehtinyt nousta fillarini päälle treenaamaan haastetta varten pientä kokeilua lukuunottamatta ollenkaan. Että niin sanotusti kylmiltä vedetään tämä haaste.

Twistiä twistin perään, mutta sitähän tämä minun elämäni on; tarina on vähän niinku Strömsö, mutta takaperin ja mahdollisesti vielä hepreaksi kirjoitettuna.

Mutta tämähän tarkoittaa vain sitä, että ylihuomenna starttaavasta Hullun Polkasu -haasteesta tulee sinulle monin verroin hauskempaa seurattavaa. Minulle siitä tulee… no, sehän nähdään. Pääsetkö toteamaan myötähäpeässä, että ”mitä minä sanoin” vai vedänkö kaikkien odotukset kuus nolla kaivoon?

Että rai rai vaan ja reittä rullalle! Sillä se lähtee millä on tullutkin – siis tämä hulluus! Kohta sitä mennään!

fillari3

Ehkä hienoin kuva ikinä! Kaupassa tänään löysin tällaisen taulun, ja katso tuota takana näkyvän kirjahyllyn reunaa! jotenkin tuo ”jännitys” tuo tähän ihan uuden vireen. Jännitystä ja uskoa, sillai sopivassa sekoituksessa nääs on ilmassa!

/Ämmä, kiitollisna ja jännittäen millaisia endorfiinihuumaisia kirjoituksia, vidoita ja kuvia tulet seuraavien päivien minulta lukemaan…

Mainokset

One thought on “Rai rai, ja reittä rullalle!

  1. Päivitysilmoitus: Tour de Ämmä – hei me polkastaan taas kakkonen ja muita valkokankaan jatkokertomuksia! | MaiLife

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s