Huh. 17 tuntia matkustamista ja aika lailla tasan 1000 kilometriä takana, ja vihdoin ollaan perillä. 

Täällä!

  
Porojen mailla Ylläksellä.

Matka on ollut hulvattoman hauska. Meillä on isossa bussissa 15 hullua polkijaa, kaikki matkalla Hullun Polkasuun. Hienointa on, että moni meistä on lähtenyt reissuun yksin. Täältä kun saa takuuvarmasti uusia ystäviä ja matkaan lähtö on helppoa yksinkin.

Olen nukkunut viime yönä 2,5 tuntia ja bussissa yhteensä noin 30 minuuttia – silti pirteänä kuin peipponen. Mutta pää on kyllä aika sekaisin, eikä ajatus enää oikein luista.

On istuttu. Mätetty hiilaria monessa muodossa. Ja naurettu. Ja jumpattu. Ja bongailtu keltaisia autoja, meillä kun on peli, jotta pysyisimme järjissämme. Paitsi että se ei kyllä meitä järjissä ole pitänyt. Aina kun näkee keltaisen auton, pitää huutaa kovaa. Minä bongaan tästedes varmaan aina autoon istuessani liikenteessä keltaisia autoja.

Kuva Jounin kaupan Hyvinvointikeskuksen Facebookista

Lankkuhaaste tylsyyden tappamiseksi.

Nyt kamat kasaan huomista varten ja sitten (toivottavasti pian) nukkumaan. En pysty vielä ajattelemaan huomista. En tiedä jännittääkö vai mitä.

Sehän nähdään kohta.

Öitä, ötökät! (Kirjaimellisesti ne… Täällä on valtavasti hyttysiä!)

/Ämmä