80 kilometriä taivaassa

Mikä päivä. Mikä päivä! En pysty nyt millään sanoilla tai kuvilla kuvaamaan tätä touhua. Tätä matkaa, tätä pyöräilyä, tätä tunnetta.

Tänään olen polkenut. Olen polkenut ja nauttinut. Ajanut yksin. Tullut Norjaan. Lähtenyt Suomesta. Ollut lähes kyynelissä kaikesta kauneudesta. Etsinyt omia rajoja. Rikkonut omia rajoja. Polkenut sydämeni kyllyydestä. Nauranut ihmisten kanssa. Tullut hyttysten puremaksi. Tuntenut iloa. Voittanut itseni. Tuntenut sen mitä tapahtuu, kun luottaa omiin voimiinsa. Rakastanut kaikkea ja kaikkia. Kokenut huumaavaa vauhdin lumoa. Tykästynyt tuohon tunteeseen yhä syvemmin. Löytänyt itsestäni aivan uusia yllättäviä puolia. Ymmärtänyt, kuinka luja tahto minulla on. Kokenut sellaisia hetkiä, joita en kykene jakamaan kanssasi nyt. Tuntenut kuin olisi ollut taivaassa. 80 kilometriä taivaassa! Löytänyt aivan uuden rakkauden.

Tiedän, että kun pääsen taas kotiin rauhassa ajattelemaan ja katsomaan näitä hetkiä taaksepäin, voin kertoa sinulle enemmän. Luulen, että tästä matkasta pystyn kiteyttämään yhden jos toisenkin elämänviisauden. Sillä niitä täällä olen ajatellut paljon ja tehnyt oivalluksia. Ne koskevat sitä mitä on, kun ihminen uskoo itseensä ja siihen että pystyy mihin vaan. Ne koskevat sitä, miten kaikki saavutuksemme ja onnistumisemme ovat kiinni siitä miten asioihin suhtaudumme ja kuinka itsemme näemme.

Se, joka on joskus ajanut tällaisia matkoja voi ehkä tietää miltä minusta juuri nyt tuntuu. Olen sellaisessa huuman, innostuksen ja totaalisen väsymyksen sekoituksessa, jossa ei kykene muuhun kuin nauttimaan tästä oudosta tunteesta. En jaksa ajatella, enkä oikeastaan haluakaan. En pysty kirjoittamaan yhtään enempää. En ole ottanut kuviakaan kovin montaa koko päivänä. Se minulle suotakoon, sillä luulen, että yksi tämän matkan tarkoituksista minulle oli antaa aikaa olla hiljaa.

Tämä päivä on koostunut täydellisestä onnistumisesta. Poljimme kevyemmän 80 kilometrin matkan, ja minä olin tulessa. Polku rullasi, kaikki oli kohdallaan. Minä nautin. Ja tulin perille viidentenä, ensimmäisenä naisena, 3 tunnin ja 39 minuutin ajon jälkeen. Se on aika kova suoritus. En voi uskoa itsekään kuinka hyvin olen suoriutunut.

Nyt makaan hotellihuoneen sängyssä ja mietin kulunutta päivää taaksepäin. Upea polkumatka! Kerrassaan upea.