Maanantai-ilta. Onpas ollut päivä. Saavuin kotiin aamukahdeksan maissa ja takana on 20 tuntia matkaa bussissa Altasta Helsinkiin.
Väsymys. Nukuttu ei juuri ole pariin vuorokauteen, ja keho kiertää kierroksillaan ulkoavaruudessa. Pää kenties jossain koko universumin yläpuolella. Tyhjä ja haikea olo. Käsittämätön kiitollisuus. On jännä miten tällainen puristus vaikuttaa kokonaisvaltaisesti niin kehoon kuin mieleen. Kun antaa kaikkensa, on mukana joka ainoalla aistillaan ja kaikki tunteet pelissä sekä hetken aivan muissa maailmoissa keskittyen yhteen asiaan, kestää sieltä hetken aina palautua fyysisesti ja henkisesti. Keho tosin on aivan voimissaan, ja sitä ihmettelen. Miten voi olla, ettei mitään paikkaa jomota?
Tänään on ollut lepopäivä. Kunhan saan kasaan kuvia ja kirjoitusvoimani takaisin, kerron sinulle matkasta ja siellä tekemistä oivalluksistani. Tänään olen päivitellyt kuvia Instagramiin, käy katsomassa sieltä lisää ennen kuin saan niitä blogiini.
Tällainen auringonlasku jäi jälkeemme Jäämeren ylle. Rakas, kaunis Norja! Kuinka olikaan ihana päästä juuri Norjaan. Nämä kuvat piirtyvät mieleen ja sekoittuvat yhteen laajan matkalla koetun tunneskaalan kanssa – muodostavat muistot, jotka seuraavat meitä matkalla olleita koko lopun elämämme. Monta upeaa kohtaamista uusien ihmisten kanssa sekä yhdessä ja yksin vietetyt hetket keskellä ei mitään, luonnon keskellä jäävät voimakkaina mieleen. Muistojen maisema.
Näistä hetkistä minä saan voimaa. Vaikka nyt vähän uni painaakin.
Kaunista viikkoa sinulle, ystäväni! Nuku hyvin.
/Ämmä