Entäs jos olisinkin vaan minä?

Kuten tiedät, viime aikoina (sen lisäksi, että olen jahdannut miehiä Lidilissä ja tykittänyt Snapchattia), olen kävellyt lukemattomia kilometrejä ulkona luonnossa. Jokin selittämätön tarve on lähteä selvittämään päätäni ulos. Ja sinne minä taas tänään aamulla painoin. Meren rannalle.

Jännä sää tänään Helsingissä. Jotenkin sellainen uupuneen uinahtanut.

Sellainen olen ollut minäkin viime päivät, uupuneen uinahtanut ja vähän loppu fyysisesti. Edellisen viikon suriseva flow vaihtui kuin sormen napautuksesta ihmeelliseen jumiin, jossa ajatukset mylläävät ympäriinsä ilman, että mitään tulee ulos. Kaaos. Sitä tarvitaan luovassa prosessissa, ja osaan tämän jo hyväksyä. Mutta ei se silti hyvältä tunnu, kun tuo kaaoksen hetki on käsillä. Vaaditaan valtava määrä kärsivällisyyttä.

* * *

Isoja keloja päässä, niistähän olen jo sinulle kertonut, ja niistä isoin… no se perus: kuka minä olen ja mitä minä oikeastaan teen, nyt erityisesti ammatillisessa mielessä ja työssäni.

Olen kertonut suurista unelmistani ja syystäni hypätä taas yrittäjäksi. Nyt elän kriittistä hetkeä; kun minulla on mahdollisuus alkaa tehdä urahaaveistani totta, on tarkoin pidettävä kiinni siitä, että uskallan pysyä kiinni unelmissani, enkä lähde harhailemaan ulkoisten paineitten takia väärille poluille. Minun pitää uskaltaa nyt pitää kiinni isosta kuvasta.

Erityisesti viime päivät päänsisäinen myllyni on koettanut ratkaista problematiikkaa, joka liittyy siihen, miten työni oikeastaan kiteytän. Työni kuva olisi voitava kommunikoida hyvin selkeästi, jotta osaisin suunnata panokseni oikeaan suuntaan ja työtäni osattaisiin ostaa. Asiantuntijayrittäjälle tämä on tarkkaa ja tärkeää hommaa: kun myydään ”itseä”, luovuutta ja aineettomia asioita, on niistä voitava muodostaa selkeä ja helposti viestitty paketti.

* * *

Olen yrittänyt ratkoa erilaisten kokonaisuuksien roolia tässä yhtälössä: mikä MaiLife oikeastaan on tai mitä Somekuningatar todella on ja tekee. Meillä kaikilla on erilaisia rooleja, joissa vähän erilaisissa tilanteissa esiinnymme ja toimimme. Minulla tällä hetkellä on myös näitä erilaisia ”brändejä”, mutta ne tuntuvat nyt saavan pääni sekaisin.

Tapasin eilen erästä paljon arvostamaani miestä, joka sanoi minulle aivan yhtäkkiä:

”Entäs jos sulla on vähän liikaa noita brändejä ja rooleja? Entäs jos sä pysyttäytyisit vaan siinä nyt ison työn tuloksena löytyneessä oivalluksessa ja ytimessä; siinä kuka sinä olet. Olisit vain sinä, Maija ja operoisit siitä käsin – ei mistään ulkoisista rooleista tai brändeistä. Koska se on suurinta ja hienointa mitä sulla on.”

 

12033615_10153363798669457_490232950_n

Tämäkin ajatus syntyi tänään Snapchatissani, nämä kuvat nappasin Snäppini mystorysta. Snäpistä on tullut minulle aika hieno foorumi muodostaa kiteytettyjä oivalluksia elämästä.

 

Niin.

Entäs jos minä olisinkin vaan minä, enkä yrittäisikään purkittaa itseäni mihinkään rooliin tai brändiin? Antaisiko se minulle selvyyden siihen, mitä teen? Että tekisinkin juuri niitä asioita, joita Maija tekisi?

Miten sinä toimisit ja millainen olisit, jos olisit aina ja joka puolella ”vaan” sinä?

/Ämmä, joka huomauttaa, että myllystäni johtuen saattaa olla, että seuraavina päivinä bloggaamistahti saattaa olla vähän totuttua epäsäännöllisempi

Advertisements

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s