Huhhuh, mikä viikko. On etsitty luovuutta, kiteytyksiä, selityksiä. Töitä iso kasa, mutta onpa ollut vaikea löytää lankojen päitä ja saada jotain järkevää aikaan. Lisämausteen tähän soppaan on aiheuttanut se, että sitä soppaa ei ole; siis tämä ihana lähes hiilihydraatiton puhdistuskuurini, joka jatkuu vielä puolitoista viikkoa. Se tekee hyvää, tiedän, mutta huhhuh kun keho ja aivot huutavat hiilareita.

Viimeisillä voimillani ennen tämän aikajakson paketointia historian unoholaan kiteytän parhaimman mahdollisen elämänviisauden tämän viikon opeistani. Se on tämä.  

Kun kaaoksen hetki on käsillä sitä jää niin helposti junnaamaan asioihin, joita ei voi hahmottaa tai hallita – asioihin, joita ei vielä ole olemassa, vaan jotka syntyvät oikean ajattelun ja toiminnan tuloksena. Tyhjästä on vaikea nyhjästä, olen tajunnut tällä viikolla. 

Siksipä on lähdettävä liikkeelle siitä mikä jo on – tuossa edessä ja tässä näin – ja kysymysmerkit alkavat muuttua huutomerkeiksi, pisteiksi ja pilkuiksi – yksi kerrallaan ja juuri siinä järjestyksessä kuin tarkoituksenmukaista on. 
Näillä eväin kohti uutta viikkoa. Kiitos, että teette siitä taas seikkailujen arvoisen! 

/Ämmä