Tänään oli jännä päivä. Vähän kuin paluu menneisyyteen. Yhdessä entisen opiskelukaverini ja nykyisen someyrittäjäkollegani Mari Rasimuksen kanssa kävimme vierailulla Helsingin yliopiston viestinnän laitoksella tapaamassa viestinnän professori Esa Väliverrosta, oppiaineen johtaja Mervi Panttia ja yliopistonlehtori Mikko Villiä.

 
Ajattele, että minä valmistuin Valtiotieteiden maisteriksi tästä talosta tasan kymmenen vuotta sitten! Mihin kaikki vuodet vierivät?

Vaikka en ole kymmeneen vuoteen käynyt kertaakaan tässä rakennuksessa, avatessani sen oven ja astuessani käytäville sisään oli kuin olisi kotiinsa tullut. Samat tuoksu ja tunnelma iski heti iholle. Tiedätkö sen miten voimakas tunne voi herätä, kun palaa johonkin merkitykselliseen paikkaan menneisyydestä?

Olemme Marin kanssa molemmat akateemisia yrittäjiä. Minun laillani Mari on startannut oman ensimmäisen firmansa nyt suuskuussa. Pari viikkoa sitten tavatessamme päätimme mennä jututtamaan entisiä opettajimme siitä kuinka viestinnän laitos tutkii muuttunutta mediaympäristöä ja millaisia opiskelijoita talosta nykypäivänä valmistuu. Viestintä on oppiaine, joka median murroksen, työnteon tapojen ja muiden yhteiskunnan rakenteiden muutosten myötä joutuu muuttumaan myös opetukseltaan, jotta myös työelämään tulee digitaalisen ajan hyvin tuntevia ja uusia kokonaisuuksia hahmottavia osaajia.

Vietimme mielenkiintoisen aamupäivän vaihtaen kuulumisia ja ajatuksia akateemisen maailman huippujen ja meidän yrittäjien kesken sekä pohdimme viestinnän ammattilaisten muuttunutta roolia yhteiskunnassa. Keskustelumme poiki jo hienoja konkreettisia yhteisiä toimenpiteitäkin – ehkä pääsen niistä kertomaan sinulle myöhemmin.
Hienoa, että kynnys yhteiseen keskusteluun on näin matala ja siihen on mahdollisuus. Toivon, että tulevaisuudessa voisin tarjota omaa työelämä- ja yrittäjyyskokemustani myös akateemisen maailman avuksi.

/Äm, joka alkoi ihan vähän kaivata takaisin yliopiston luennoille…