Kuuntele, keskustele ja palvele – millainen olisi blogi, jota kirjoittaja ja yleisö tekisi yhdessä?

Syyskuu on ollut minulle uudelleenasettumisen aikaa. Olet kenties pannut merkille, että olen ollut myös blogissani paljon hiljaisempi. En ole kirjoittanut totutun säännölllisesti enkä… No, suoraan sanottuna ei ole ollut juuri sanottavaa. Kuten koko elämässäni, myös blogissani on täytynyt antaa syksyn mukanaan tuomien uusien muotojen, värien ja tulevaisuuden visioiden hahmottua sekä asettua paikoilleen.
On täytynyt ottaa etäisyyttä. Blogini paikka tässä maailmankaikkeudessa ja internetin valtavassa hälinässä on ollut viimeisten viikkojen aikana kysymysmerkki. Uusia merkityksiä ja merkityksettömyyksiä on noussut esiin. On ollut pakko antaa olla ja ottaa happea.

Koska blogini on heijaste minusta, elämäni muuttuessa tosiasia on myös, että tämä blogi on nyt jonkilaisen muutoksen äärellä. En osaa vielä tarkalleen sanoa mitä tuo muutos tarkoittaa käytännössä.

Mutta sen tiedän, etten löydä enää ammennettavaa itsestäni tällä tavoin. Olen kyllästynyt hölöttämään vain omasta elämästäni ja arjestani – kulmista, joiden oletan kiinnostavan tai antavan sinulle jotain oivalluksia. Ja vaikka annatkin minulle usein kiitosta, palautetta ja syyn jatkaa, en jaksa – enkä juuri nyt halua – avata arkoja paikkojani, eikä seikkailuja ole päivittäin tarjolla. Olen kyllästynyt paasaamaan itsestäni ja tekemään yksin.

* * *

Tänään mielessäni on pyörinyt jostain syystä kolme käskyä: kuuntele, keskustele ja palvele. Siis taas niitä juttuja, kun jostain nousee vahva tunne, joka käskee keskittymään johonkin tiettyyn asiaan, jonka tulisi olla olennaisinta juuri nyt. Ja juuri nyt se on käsky kuunnella, keskustella ja palvella. Se on tarve tehdä yhdessä sinun kanssasi, vahvemmin sinua varten. Sillä ilman sinua elämä on melko merkityksetöntä.

On totta, että koko blogini on viime päivinä tuntunut merkityksettömältä. Tuntuu, että voisin antaa vielä enemmän. Mutta on osattava keskittyä olennaiseen; siihen, etten vain hölötä itsestäni ja että voisin tehdä asioita yhdessä sinun kanssasi. Siksi olen päättänyt nyt näin. Rauhoitan seuraavat viikot sinulle. Keskityn koko lokakuun ajan kuuntelemaan sinua, jotta voisin palvella sinua paremmin. Jos onnistun tässä tavoitteessani, on järkevää jatkaa.

Jos en, voi olla järkevää lopettaa.

Jos olet ikinä halunnut kirjoittaa minulle viestin, nyt olisi hienoin aika tehdä se. Minä kaipaan sinun ajatuksiasi! En halua suitsutusta ja ylistystä rohkeudestani tai innostavuudestani, vaan kuulla sinun toiveesi ja vastauksesi:

Jos olisikin olemassa blogi, jota voisimme tehdä yhdessä, millainen se olisi? Mistä siinä puhuttaisiin ja miten? Kutsuisitko minut kylään luoksesi yhteiseen keskusteluun elämän peruskysymyksistä? Lähtisimmekö yhdessä seikkailulle? Ehdottaisitko minulle jotain inspiroivaa ihmistä, jota voisin haastatella ja jonka tarinan kertoa teille kaikille? Menisimmekö yhdessä yllättämään jonkun apua tarvitsevan? Vai onko jotain muuta mitä haluaisit?

Onko jotain, mitä minä en ehkä näe? Onko jotain, minkä voisimme tehdä näkyväksi yhdessä?

Miten minä voisin palvella sinua parhaiten? Miten voisin auttaa?


Mitä voisimme saada aikaan yhdessä?

/Äm

Mainokset

4 thoughts on “Kuuntele, keskustele ja palvele – millainen olisi blogi, jota kirjoittaja ja yleisö tekisi yhdessä?

  1. Hei Maija, Ymmärrän hyvin fiiliksesi, jossa kerroit olevasi epävarma blogisi suhteen. Nykyaikana joka tuutista tulee seikkailutarjontaa, ja eihän sitä normiarjessa juurikaan suuria seikkailuja ole. Paitsi niinä hetkinä, kun tekee, niinkuin sinä teit, irtiottoja. Lähdit Norjaan, ajoit pyörällä pitkän matkaa Lapissa. Ihmiset tietysti janoavat tuollaisia, tavallisesta elämästä poikkeavia tarinoita. Koska arkista, tasaisen tappavaa puurtamistahan useimpien elämä yleensä muutoin on. Lähes riippumatta mitä työtä tekee elääkseen.
    Kaikki villi ja poikkeava kiinnostaa, koska se antaa mahdollisuuden haaveisiin, että ehkä minäkin joskus… hyppään pois oravanpyörästä… elän täysillä, seikkaillen, nauttien uusista jännittävistä kokemuksista, aivan uusissa ympyröissä, pois kaikesta totutusta ja tutusta.
    Niinhän ne TV;n seikkailuohjelmat ovat megasuosittuja, ja joita tulee lisää koko ajan.
    En nyt sitten lopulta ainakaan osannut mitään neuvoa antaa pohdinnoillesi 🙂 Kirjoittelin vain omia tuntojani 🙂

    • Kiitos, Satu, ajatuksista! Näitä ”seikkailujani” ja haasteita blogissa onkin tulossa kyllä jatkossa. Ne ovat tietysti selvä itseäni ja teitä innostava kokonaisuus blogissani. Ja se tämän blogini ”kantava linja” tietysti, sillä nuo heittäytymiset yms. ovat asioita joista haluan kertoa kannustaakseni teitäkin tekemään pieniä ja suuriakin repäisyjä elämässä. Ja noista asioista blogi tulee jatkossakin koostumaan, toivoisin vaan niin kovasti, että voisin myös seikkailla yhdessä muiden kanssa ja kertoa muidenkin ihmisten tarinoita kuin vain omaani. Minä haluaisin että tämä blogi olisi vähän jotain muuta(kin) kuin vaan itsestä höpöttämistä ☺️ Mutta tässä tämä muodostuu, asia ja idea kerrallaan. Toivon, että voisimme yhdessä saada aikaan jotain hienoa!

  2. ” Notta vuorovaikutusta vai!!! ”

    Miksi kaiken pitää aina muuttua. Tuo ajatus tuli ensiksi mieleeni tästä blogistasi, noooh, kehitys kehittyy vai miten se nyt meni:-).
    Eli kaipaat enemmän vuorovaikutusta blogiisi. No eihän siinä mitään, kyllähän keskustelua aina kaipaa ja totta kai varmasti kaipaat myös palautetta enemmän ajatuksistasi, kirjoituksistasi. Olen ymmärtänyt, että saat kuitenkin aikas paljon privaattina meilejä, joten miksi me kaikki ei voitaisi kirjoittaa niitä tänne julki kaikkien nähtäväksi!!!!!!!!

    Kirjoitit ettet halua enää kirjoittaa niin paljoa itsestäsi. Erittäin ymmärrettävää sekin, olethan antanut meille jo niin paljon. Itse toivon, että kuitenkin jatkat myös itsestäsi kirjoittamista. Nimittäin, sehän on ollut nimenomaan myös tämän blogin suola. Kerrankin joku uskaltaa painaa eetteriin suoraa puhetta, itsestään varsinkin, yhtään suodattamatta. Ymmärrän toki ettet sinäkään halua kaikkea itsestäsi jakaa ja haluat mennä blogissasi eteenpäin jne. Kuten sanoit, sinä muutut ja blogisi sen myötä, mutta pakko sanoa, että minulle ainakin on ollut noiden loistavien hajatelmiesi lisäksi niin mielenkiintoista seurata, mitä sinulle elämässä tapahtuu, mitä nokkelaa sinä keksit tänään jne. Ja kertakaikkiaan nimenomaan suodattamatta mitään. Juurikin tuo on se pointti ja sun juttu. Sillähän sinä juuri erotut muusta massasta.
    Niin monta kertaa olet tuonut hymyn kasvoilleni ja piristänyt päivääni kaiken maailman aamupissajutuilla ym.ym.ym. kaikkien noiden tosi fiksujen ajatustesi lisäksi. Siksikin toivon ettet nyt kokonaan lakkaisi kertomasta itsestäsi. Ei joka päivä tietenkään tarvitse tapahtuu jotain extreemee jne. mutta pakko sanoa et kyllähän sä nainen elät todellakin täysillä ja sulla tota kerrottavaa/tapahtumaa riittää, mistä me muut saamme niin ammentaa. Olishan se tietysti upeeta, että mekin voisimme antaa jotain sinulle takaisin, mutta kun meidän muiden elämä on niin tosi tavallista ettei tässä ole kuule mitään kerrottavaa takaisin, yleensä. Niin ja täytyy myös muistaa, että eihän kaikki puolestaan halua kertoa itsestään mitään jne. Mut siinäpä se, me kaikki tykätään kovasti lukea elämäntarinaasi, päästä kurkistamaan toisen elämään jne. Kaikkiahan tuollainen kiinnostaa, mutta harva tosiaan haluaa edes tuosta vuorovaikutteista………

    Pakko palata vielä taannoiseen blogiisi, siihen missä Liitu-nimimerkillä kirjoittanut henkilö ruoti sinua ja nimenomaan tapaasi kirjoittaa suoraan itsestäsi jne. Oli ikävä huomata, että varsinkin tuon jälkeen aloit huomattavasti rajoittamaan, mitä kirjoitat itsestäsi. Itse olen huomattavasti eri mieltä asioista kuin tämä ”Liitu”. Eli, kaikkihan sinua pidempään seuranneet tietää kuinka fiksu ja terävä olet. Tuohon nimenomaan lisättynä koko persoonallisuutesi, elämäsi tarinat jne. Sillähän juurikin erottaudutaan massasta. Ja juuri tuota persoonallisuutta minä ainakin PK.-yrittäjänä kunnioitan. Mielestäni nämä kaksi asiaa ei todellakaan sulje toisiaan pois. Eli, vaikka sinä täälä huutelisit mitä, ei se vaikuta varsinaisiin työjuttuihisi ja kuten tiedät, saattaa jopa poikia vain lisää. Itse ainakin palkkaisin ennemmin sinut kuin jonkun tuollaisen Liidun tapaisen kukkahattutädin :-D. Tottakai kaikkeen vaikuttaa myös yrityksen toimiala, imago ym.ym. mut kuitenkin, pointti tuli varmaan kaikille selväksi. Joten annahan ämmä paukkua ihan rauhassa vaan, kuten tähänkin asti:-D. Olet juuri sopiva paketti hulluutta ja täyttä rautaa.

    Jottei tämä nyt menisi kanssa ihan lätinäksi ;-P niin lähetään vaan kuule kaffille keskustelemaan lisää vaikka mistä. Meren ystävänä tulisin oikein mieluusti rakkauden saarelle käyskentelemään kanssasi, mutta kuten yrittäjänä tiedät, eihän tää mun aika riitä yhtikäs mihinkään. Arkipäiväni kun ovat 12-16-tuntisia töiden osalta niin eihän täsä tosiaan mihinkään ehdi vaikka haluaisikin, niitä kuuluisia valintoja. Mutta kuitenkin, kuten sanoin, kun ja jos kerkeet niin tervetuloa Tampereelle keskustelemaan, sauvomaan, hiihtämään taikka vaikka kaikkia 😀

    Hyvää alkavaa viikkoa, pirteyttä :-D………….niin ja muistakaahan kaikki laittaa hyvä kiertämään. Kuten Maija tietää, monesti riittää ne kuuluisat pikku asiat, esimerkiksi tänään mainitsemasi hymy 🙂

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.