”Kuka sinä olet”, kysyi Toukka. Se ei ollut kovin rohkaiseva keskustelunavaus.

Arastellen Liisa vastasi: ”Tu-tuskin tiedän itsekään juuri nyt – toki tiedän kuka olin, kun nousin tänä aamuna, mutta luulenpa muuttuneeni jo monta kertaa joksikuksi muuksi sen jälkeen.”

”Mitä sinä tuolla tarkoitat”, kysyi Toukka tylysti. ”Sano suoraan!”

”En taida osata sanoa sitä suoraan”, sanoi Liisa, ”koska tänään kaikki on mennyt vähän vinoon, ymmärrät varmaan?”

”En ymmärrä”, sanoi Toukka.

”Valitettavasti en en osaa sanoa sitä sen selvemmin”, Liisa vastasi hyvin  kohteliaasti, ”lähinnä siksi, etten ymmärrä sitä oikein itsekään, ja on hyvin hämmentävää olla niin monen kokoinen yhden päivän aikana.” ”Ei minusta”, sanoi Toukka.

”No ehkä sinä et ole kokenyt sitä vielä”, sanoi Liisa, Mutta kunhan sinä muutut koteloksi – ja niin tapahtuu vielä joku päivä – ja sen jälkeen perhoseksi, niin luulisi sen jo tuntuvan hiukan kummalliselta, vai mitä?” ”Ei hiukkaakaan”, vastasi Toukka.

”No, ehkä se ei tunnu sinusta siltä”, sanoi Liisa, mutta ainakin tiedän, että minusta se tuntuisi kummalliselta!”

”Sinusta!” tuhahti Toukka halveksivasti. ”Kuka sinä olet?”*

”Tiedän kuka olin, kun nousin tänä aamuna, mutta luulenpa muuttuneeni jo monta kertaa joksikuksi muuksi sen jälkeen.”

Näin sanoo Ihmemaan Liisa.

Tuon tuolin minä löysin eilen Tampereen Näsinpuistosta iltalenkillä. Ihmeellinen ja säväyttävä näky keskellä lokakuun pimeää iltaa. Istuessani tuolille muistin Liisan Ihmemaassa ja katkelman kirjasta. Aloin ajatella:

Niin me kaikki. Muutumme. Muutaman kerran. Päivässä. Päivä kerrallaan. Koko ajan. Ajassa. Elinajassa. Aina. Ikuisesti. Sitä kutsutaan elämäksi. Sitä kutsutaan ihmeeksi. Elämän ihmeeksi. Sitä kutsutaan elämäksi Ihmemaassa. Ihmeelliseksi elämäksi.

Muututko sinä? Kuinka usein yhdessä päivässä? Elätkö sinä? Kuinka ihmeellisesti eliniässä? Elätkö sinä Ihmemaassa? Elätkö elämän ihmettä?

Hyvää yötä, ystävä! Muututhan? Rohkeasti? Rohkeasti ja monta kertaa päivässä? Ei se ole huono asia. Se on elämää. Se on elämän ihme!

/Ämmä, eläen, arvaat varmasti, ihmeellistä elämää, jonka seuraavista seikkailuista saat kuulla pian.

*Katkelma kirjasta Lewis Carroll:Liisa Ihmemaassa. Otava 2009. Suom. Tuomas Nevanlinna.