Muistatko, kun kerroin heinäkuussa nimipäivänäni posliininorsusta, jonka sain nimipäivälahjaksi joskus 30 vuotta sitten? Kirjoitin silloin tämän tekstin, jossa pohdin kiitollisuutta.

ARVAA MITÄ!?!?!! 

Löysin tuon norsun vanhempieni luota!!!

Katso!

  
Tuo se on! Vaaleanpunainen norsu, joka makaa rennosti kyljellään. Hassun näköinen ja melko vaatimaton, mutta silti minun rakkain aarteeni. Vuosikymmenten jälkeen se on taas minulla. Ja minä olen yhtä lapsenomaisen innostunut kuin pikkutyttönä tämän saadessani.

Kiitollinen. Lapsenomaisen kiitollinen minä olen tänään. Monesta syystä. Elämä on taas monin eri merkein muistuttanut minulle, miten uskomattomin tavoin se aina järjestää asiat juuri oikein. Uskomattomia asioita tapahtuu. Saat kuulla niistä aikanaan.

Mistä sinä olet tänään lapsenomaisen innostunut ja kiitollinen?

/Ämmä