Tiäks milt tuntuu, ku kello on 18 ja näyttää tältä ja sä tiedät, että sun, joka oot heränny aivan liian aikaisin aamulla, pitäis pinkaista vielä 2,5 tunniksi pilkkopimeään ja sateesta tulvivaan metsään (kuvassa parkkipaikan takana) juoksemaan mummokävelysauvojen kanssa mäkiä?

Tiäks milt tuntuu, ku sua vastassa parkkipaikalla on intoa puhkuva, ylipirteä hiihto-opettaja ja sä oot ihan sillai et miks pitää tunkea just tämän intoa puhkuavan, ylipirteän hiihto-opettajan kanssa just nyt kaikista maailman päivistä 2,5 tunniksi pilkkopimeään ja sateesta tulvivaan metsään (kuvassa parkkipaikan takana), kun ainoa mihin sä haluaisit itsesi ja tämän intoa puhkuavan ylipirteän hiihto-opettajan tunkea on alas sillalta johonkin jorpakkoon?

Tuntuu ihan hemmetin hyvältä.

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ!

Hiihtourpolla meinasi tehdä eilen vähän tiukkaa ennen Letskin hiihtokoulun alkamista. Korvatakseni kaikki viime viikkoina polvivamman ja keuhkoputken tulehduksen takia väliin jääneet hiihtokoulukerrat, olin fiksuna tyttönä luvannut vetäväni kaksi tuntia putkeen yhdellä kertaa – niin TimmiMimmit kuin TehoTiimin treenit. Hyvä ajatus sillai kaukaa ja etäältä, mutta sitten totuuden hetkellä marraskuun synkimpänä ja kuolettavimpana päivänä idea ei enää tuntunutkaan niin innostavalta.

* * *

Huh, miten vaikeaa voikaan itsensä liikkelle saaminen olla näinä aikoina vuodesta! Pimeys painaa ja väsyttää. Voin myöntää, että jos ei olisi Letskin tiistaista hiihtokoulua Helsingin Paloheinässä, en olisi eilen saanut itseäni enää töiden jälkeen liikkeelle.

Mutta en voi sanoin kuvailla miten hyvä tuli heti, kun iskin sauvat käteen ja otin ensimmäiset askeleet. Liike iskeytyi kehoon, syke alko nousta ja iloinen jutustelu muiden koululaisten kanssa siirsi ajatukset pois pimeydestä. Energiaa niin keholle kuin mielelle. Me olimme kaikki taistelleet itsemme pimeyden ja väsymyksen yli ja nyt yhdessä toisiamme tsempaten viiletimme pitkin metsiä. Se, että ne olivat edelleen pilkkopimeitä ja sateesta tulvivia, menetti merkityksensä silla sekunnilla kun lähdimme liikkeelle.

Tuntuu ihan hemmetin hyvältä. Juuri nyt.

Edelleen hiihtokoulun jälkeisenä päivänä energia virtaa. Töissä olen ollut tuottavimmillani kuin pitkiin aikoihin – en kai vain ole vähän innostuntukin?! Uskomatonta, mitä urheilu ulkoilmassa saa aikaan. Uskomatonta, miten vähällä olin jäädä paitsi tästä tunteesta.

Letskin hiihtokouluissa – lumilla tai ilman – on kyse juuri tästä: opista, kannustuksesta ja energiasta, siitä, että pääsee liikkeelle ja tajuaa miten tärkeä voima ulkoliikunnalla on. Me hiihtokoululaiset olemme tiimi, joka toinen toistamme tsempaten hyppää sysimustaan metsään, treenaa, nauraa, juttelee syvällisiä sekä imee hiihdon iloa ja oppeja itseemme.

Jos olen ihan rehellinen, minä tajusin vasta eilen todella, miksi me Heidin ja Hannan kanssa olemme perustaneet ihan koko Letskin. Ei kyse ole todellakaan meistä itsestämme tai ainoastaan hiihdosta lajina. Kyse on tästä jengistä, teistä! Meistä kaikista! Siitä, miten innostuneet ihmiset saadaan kokoontumaan yhteen ja lähtemään liikkeelle rakastuen siinä sivussa hiihtoon ja oppien lajin saloja. Siksi Letski on perustettu. Ja minä olen ihan järjettömän kiitollinen juuri nyt.

Minä toivoisin, että sinäkin tulisit tähän tiimiin mukaan, ja siksi tarjoan sinulle nyt mahdollisuuden tulla tutustumaan ihan ilmaiseksi. Tiistaina 24.11. Helsingin Paloheinässä klo 18 starttaavat TimmitMimmit ja 19.15 TehoTiimi. Minulla korvattavaa aiemmista kerroista riittää vielä moneksi viikoksi, joten olen itse mukana molemmissa ryhmissä. Nähdään siis jommassa kummassa, eikö vaan? Pistä vaan viesti Hiihtokoutsi-Hannalle hanna@letski.fi, niin pääset mukaan! Lisää voit sivultamme www.letski.fi

/Ämmä, kuvassa parkkipaikan takana