Tällä viikolla minulla on paljon kysymyksiä sinulle.

Ehkä se johtuu siitä, että eräässä muutama päivä sitten käymässäni keskustelussa tajusin, että ehkä minä sittenkin olen tehnyt hieman normaalia enemmän itseni tutkiskelutyötä. Olen joutunut tai saanut (vähän näkökumasta riippuen) tehdä itselleni isoja kysymyksiä. Elämä on siihen pakottanut erilaisten käänteiden kautta, mutta sitten toisaalta taas minä rakastan haastavien kysymysten esittämistä itselleni ja niihin vastausten löytämista.

Keskustelin nimittäin erään ihmisen kanssa, joka sai minut ymmärtämään, että ihan jokainen ihminen ei välttämättä koskaan elämänsä aikana pysähdy pohtimaan omia motiivejaan, toimintaansa tai unelmiaan. Minä olen pitänyt hyvin normaalina sitä, että osaan itse sujuvasti kommunikoida esimerkiksi omat arvoni, toimintaani ohjaavat keskeiset merkitykset tai vahvuuteni. Tiedän, että sinä, kun olet tämän blogini ääreen pääynyt, olet myös varmasti keskivertoa enemmän törmännyt elämän peruskysymysten pohdintaan. Me olemme tehneet paljon töitä ja joutuneet vastaamaan moneen hankalaankin kysymykseen.

Mutta heitäkin on, jotka eivät välttämättä koskaan kysy itseltään kysymyksiä, tutki itseään tai hahmota ajatuksiaan ja toimintaansa.

* * *

”Mistä tässä kaikessa on kysymys, mikä on tekemiseni ja työni tarkoitus sekä olemiseni syvin merkitys?” on kai kysymys, jota itse olen viime aikoina, ehkä jopa kautta kuluneiden vuosien, esittänyt itselleni useimmin. Olen pitkään harmitellut sitä, että tekemiseni tuntuu irralliselta eikä asioiden välillä ole toisiaan yhdistävää systematiikkaa.  Kun olen stressaantuneena näpertänyt pienessä kuvassa, on ollut vaikea hahmottaa. Mutta nyt yhtäkkiä, ihan viimeisten viikkojen elämä onkin alkanut osoittaa, että kaiken keskellä kulkee selvä punainen lanka, joka ydistää irralliset asiat isompaan kuvaan. Hassuja asioita, teemoja jotka alkavat toistuvasti nousta eteeni ja pyörimään keskusteluissa joita käyn. Kohtaamisia, keskusteluja ja kysymyksiä, jotka suurelta osin tiedostamattanikin ohjaavat minua tiettyyn suuntaan.

Tästä näyttää alkavan muodostua myös minun työni, elämäntehtäväni, tarkoitukseni – mitänäitänyton. Kysymykset ovat sen työn keskiössä. Ehkä oikeiden kysymysten kysyminen – ensin itseltäni, sitten sinulta – onkin osa työtäni, sellaista suurempaa agendaa kaiken tekemisen taustalla, jolla voin palvella muita parhaiten? Jotta saisin sinutkin miettimään isompaa kuvaasi? Jotta saisin sinutkin löytämään vastauksia, sillä siksihän kysymyksiähän on esitettävä vain, jotta voisi löytää vastauksen. Vastaus on kysymyksissä.

Siksi kysyn sinulta tänään: Mikä sinulle on kaikista tärkein kysymys juuri nyt? Mistä ja miten löydät siihen vastauksen? Muistathan, että joidenkin vastausten löytäminen vaatii koviakin kysymyksiä ja paljon aikaa. Mutta mitä vaikeampi tie, sitä palkitsevampi lopputulos!

Yksi vastaus voi myös piillä tässä kuvassa… Tältä minun työpöytäni näyttää juuri nyt.

Iloa ja isoja vastauksia viikonloppuusi!

/Ämmä