Kaikki seikkailut alkavat hurjalla hämmennyksellä.

Jos olet joskus hypännyt johonkin uuteen paikkaan, uuteen haasteeseen ja uusien ihmisten seuraan, tiedät mitä tarkoitan. Tiedät, miltä minusta tuntuu juuri nyt.

Kun olo on sanalla sanottuna hämmentynyt.

Ja pöllähtänyt.

Ja sekava.

Hurjan hämmentynyt, pöllähtänyt ja sekava on olo juuri sillä hetkellä, kun on repäissyt itsensä irti normaalista arjesta ja uomastaan. Sillä hetkellä, kun on astunut sisään tuntemattomasta ovesta tietämättä mitä sen sisäpuolella on.

Näkymä kotikadullani. Voi miten olenkaan kaivannut noita vuoria ja palmuja!

Kaikki seikkailut päättyvät ennalta-arvaamattomiin löytöihin ja mielettömiin yllätyksiin.

Jos olet joskus hypännyt johonkin uuteen paikkaan, uuteen haasteeseen ja uusien ihmisten seuraan, tiedät mitä tarkoitan.

Sanoinkuvaamaton.

Kiitollinen.

Sanoinkuvaamattoman kiitollinen on olo sillä hetkellä, kun on tehnyt jotain ennalta tuntematonta sekä oppinut jotain uutta ja arvaamatonta. Kokenut sellaista, jota ei voisi omassa arjessaan kuvitellakaan.

* * *

Kaikkien seikkailujen kaava on samanlainen: ne alkavat jännittävästä tuntemattomasta ja päättyvät uskomattomiin löydöksiin – juuri siitä syystä, kun alussa mikään ei ole ollut tuttua ja hämmennys on ollut valtava.

Se on seikkailujen suola.

Siksi minä tartun seikkailun mahdollisuuteen, kun sellainen minulle tarjoutuu ja elämäntilanne antaa myötä. Erityisesti silloin, kun kyseessä on toisten ihmisten auttaminen.

Miten sitä voikaan ihminen olla näin sekaisin? Olen nyt pari päivää totutellut elämään Amerikassa. Aikaero ja väsymys pistävät pään tietysti virraamaan, mutta hämmennystä aiheuttaa myös se, että olen taas hypännyt sellaiseen, mistä en tiennyt etukäteen yhtään mitään. Tartuin vain kiinni, kun sain tilaisuuden tehdä taas hetken ajan jotain ihan muuta. Sehän on minun elinvoimani salaisuus; että saan kokeilla asioita, jotka eivät välttämättä normaalivirtaani kuuluisi ja haastaa itseäni uusiin juttuihin – ja sitten tietysti jakaa kokemukseni sinun kanssasi ja kenties tarjota jotain ajateltavaa. Se on minulle seikkailujen suola.

Muistat Maija Poppasen, joka lennähti sateenvarjollaan Bankin perheeseen suositussa elokuvassa? Niin on käynyt nyt minulle. Minä olen laskeutunut erään tuttavaperheeni kanssa Amerikkaan lastenvahdiksi auttamaan kahden suloisen tytön hoidossa vanhempien työskennellessä! Ajattele. Minä luonneroolissani, Poppasena! Se on kenties sinulle vielä tuntematon puoli minusta. Mutta jos en en ole sitä aiemmin tullut maininneeksi, kerrottakoon viimeinkin nyt, että minä rakastan lapsia (ja lapsetkin kenties vähän minuakin…). Lapset ovat maailman hauskinta porukkaa, ja meillä aikuisilla olisi heiltä paljon opittavaa! Siksi minulle on lottovoitto voida osallistua pikkuisten elämään. Varsinkin, kun minulla ei ole omia lapsia.

Jotain ihan muuta. Olisitko arvannut tätä? Jotain ihan muuta kuin kohta vuoden takainen seikkailuni Norjassa. Pidin lähtöni salaisuutena ja olen nyt saanut monta ”huolestunutta” viestiä siitä, kuinka pitkäksi ajaksi olen reissuun lähtenyt. Paluulippu on tammikuun puolivälissä, joten silloin palaan Suomeen, älä huoli. Vaikka eihän sitä toki voi koskaan tietää mitä täällä tapahtuu… Kuten sanottu, seikkailut päätyvät aina odottamattamattomiin yllätyksiin.

Mahdollisuus lähteä tarjoutui yllättäen, päätös tehtiin nopeasti ja sitten vain mentiin. You know my style! Niinhän ne parhaimmat seikkailut alkavat. Jos jotain olen elämässäni oppinut, on se se, että on aina hyvä jättää ovi avoimeksi yllättäville mahdollisuuksille oppia ja kokea jotain uutta – tehdä jotain ihan muuta kuin kukaan, itsensä mukaan luettuna, osaisi odottaa.

Kun on mahdollisuus, miksi ei taas tarttuisi toimeen?

Tuossa olen minä ystäväni Sarahin kanssa Prom-juhlapäivänä kauan sitten Las Vegaissa elämäni yhdellä edelleen tärkeimmistä seikkailuista. Tuon vaihto- oppilasvuoden aikana Las Vegasista tuli minulle tärkeä paikka.

Flashback. Sinähän ehkä jo tiedät, että olen ollut vajaa parikymmentä vuotta sitten vaihto-oppilaana Las Vegasissa. Myös siitä syystä tämä reissu oli minulle tärkeä, sillä pääsen palaamaan taas pitkästä aikaa minulle tärkeään paikkaan. Kun astuin toissa päivänä tähän upeaan taloon, josta nyt tulee kotini seuraaviksi viikoiksi, tuntui aivan samalta kuin silloin kun avasin lukioikäisenä isäntäperheeni kodin oven täällä. Nyt olen taas astunut toisten perheen elämään ulkopuolisena, ja mietin miten sovin tähän palaan. Olen lähtenyt matkaan tietämättä millainen arjestani täällä muodostuu. Jännä tunne, joka vie minut muistoissani takaisin noihin nuoruuteni vuosiin. Hyvin voimakas fyysinen reaktio, jossa sekoittuvat niin jännitys, innostus kuin pieni pelkokin: mitä seuraavaksi tapahtuu?

Mutta sitähän seikkailu juuri on; jännitystä, innostusta ja pelkoakin. Sitä, että antaa mennä ja katsoo mitä syntyy. Sinäkin pääset nyt mukaani matkalle Las Vegasiin kuulemaan mitä aika lasten kanssa minulle opettaa, tapaamaan rakkaita vaihto-oppilasaikani ystäviä ja isäntäperhettäni sekä kuulemaan mitä amerikkalaiset täällä auringon alla ajattelevat elämästä. Haluan tuoda sinulle palan tätä maailmaa ja ajatuksia, jotka täällä syntyvät.

Poppasena Poppasen paikalla, Amerikan Au Pairina.

Iloa ja Las Vegasin valoa Suomeen, rakkaat ystäväni! Seikkailu alkakoon!

/Ämmä, joka nauraa ajatukselle siitä, että on nyt tehnyt kaikki teini-ihmisten elämään kuuluvat asiat Las Vegasissa: ollut ensin vaihto-oppilas ja nyt au pair! Mitähän seuraavaksi?