Onhan se tosiasia, että tämä on aika utopistinen maailma. Jos en olisi asunut Las Vegasissa ja vieraillut täällä noiden aikojen jälkeenkin, olisin nyt varmaan ihan sekaisin kaikesta ympärilläni. Niin käy täällä ensikertalaiselle.

Ei tätä oikein voi selittää. On niin paljon nähtävää, koettavaa, shopattavaa, syötävää, juotavaa… Joka puolellea vilkkuu, välkkyy, kilisee ja kolisee. Tai selkänsä kääntäessä kilinän ja kolinan keskeltä, näkee upeimmat vuoret ja karun aavikon, jotka salpaavat hengen. Jos olisin täällä ensimmäistä kertaa, olisin varmaan vetänyt itseni jo ihan piippuun juostessa läpi kaikkia mahdollisia huvituksia. Niin käy täällä ensikertalaiselle.

Tiesitkö, että Las Vegasissa vierailee vuosittain yli 41 miljoonaa ihmistä? Ainoastaan tämän vuoden lokakuussa kaupungissa on käynyt melkein 4 miljoonaa ihmistä!

Jokin tänne vetää.

Ajattele nyt, miten järjetöntä: tänne kuumimman ja karuimman aavikon keskelle, jossa tönöttää vilkkuva ja välkkyvä huvituskatu kilisevine kasinoineen, tunkee vuodessa 41 miljoonaa matkalaista. Viihde-, matkailu ja kiinteistöbisnes pyörittävät tätä hurjaa showkeidasta, joka kasvaa koko ajan kovaa vauhtia. Black Jackia voi päästä pelaamaan heti lentokoneesta ulos astuttuaan sillä pelikoneita löytyy jo lentokentältä. Lentokenttä itse sijaitsee aivan kaupungin keskustassa (kuinka monessa kaupungissa tiedät olevan näin?!), jotta kenenkään ei tarvitse käyttää turhaa aikaa siirtymisiin paikasta toiseen. Porukka on saatava mahdollisimman nopeasti pelaamaan, viihtymään ja kuluttamaan.

Utopistista mutta totta. Ja täällä me nyt elämme.

* * *

Täällä minä olen elänyt pitkän pätkän elämääni. Päädyin aikoinani aivan yllättäen vaihto-oppilaaksi juuri Vegasiin. Me emme voineet vaikuttaa siihen, mistä kodit saimme, vaan ne tarjottiin meille. Olihan se toki nuorelle naiselle houkuttelevaa ja innostavaa päästä asumaan kasinokaupunkiin kuin mädäntymään jonnekin Kansasin maissipelloille. Ja kyllähän me usein kävimmekin erilaisissa kasinoiden huvituksissa. Kaikki tuttavani ihmettelivät lähtiessäni kuinka täällä voisi elää. Millaista elämä on kaupungissa, joka pyörii ympäri vuorokauden? Enhän minä siitä itsekään lähtiessäni ollut kovin varma.

Mutta huolimatta tästä utopistisesta ympäristöstä kaupunkia reunustavien jylhien vuorien kesellä ihmiset elävät täällä ihan normaalia elämää kuin missä tahansa muussakin paikassa; kouluun mennään, töissä käydään ja illalla kaadutaan sohvalle katsomaan televisiota. Lopulta se, mistä Vegas tunnetaan, on vain muutaman kilometrin mittainen pätkä katua – Las Vegas Bulevard, lempinimeltään Strip (hassua on muuten se, että Strip ei oikeasti edes sijaitse Las Vegasissa, vaan sen esikapunkialueella).

Täällä asuvalle Las Vegas on kuitenkin jotain aivan muuta kuin viihdekeidas. Aivan kuin meidän kotikulmillamme on Arskan baari ja S-market, täällä nyt vaan katujen varsilla sattuu olemaan erilaisia kasinoita, joissa harva se tunti vedetään pelikoneista ulos käsittämöttömiä summia rahaa. Oikeastaan harvempi asukas täällä edes käy Stripillä jos ei ole siellä töissä. Hassua, mutta jopa huvituksiin ja hauskanpitoon voi alkaa suhtautua välinpitämättömästi, kun niitä on koko ajan tarjolla.

Sitä me olemme nytkin tällä reissulla täällä eläneet – normaalia elämää. Toki on hienoa, että valtava määrä tekemistä löytyy läheltä koko ajan. Mutta eihän sitä kukaan jaksa makeaa mahan täydeltä. Hienompaa on kokea tämä normaali elämä tässä utopistisessa ympäristossä!

Normaalista elämästä puheenollen, eilen kävimme Las Vegasin Town Squarella, joka on oikeasti ulkoilmaostoskeskus, mutta näyttää aivan Disnelandilta… Lapsilla on hauskaa, kun voivat puuhata huvipuistoa muistuttavassa leikkipuistossa samalla kun vanhemmat shoppailevat.

Ja nooh, onhan sitä Nannyllakin näköjään ihan hauskaa… Aina kun voi ratsastaa yksisarvisella, on tartuttava tilaisuuteen.

/Ämmä, toivottaen nyt utopistisen hyvää yötä!