Jos ihan rehellinen olen, niin ei minulla kyllä oikeastaan ole mitään sanottavaa. Syksyni on ollut niin hektinen ja vetänyt aivoistani ja luovuudestani niin mehut irti, että nyt on ollut aivan ihanaa, kun on vain saanut peuhata lasten kanssa. Siinä touhussa unohtuu kaikki muu. Siksi tekstiäkään ei nyt liiemmin synny.

Kotimme on muuttunut varsinaiseksi sairastuvaksi. Yksi kerrallaan kaikki perheen jäsenet ovat sairastuneet; kun yksi on parantunut, on toiselle pukannut päälle kuumetta ja köhää. Siksi elo on ollut kovin verkkaisaa ja antanut aikaa vain olemiselle ja rauhassa etenemiselle. Elämän pääjuttuja ovat leikkipuistot ja syöminen. Kovin paljon muuta sitä ei tarvitakaan. Paitsi ehkä kohta… Kyllähän se vähän menojalkaa taas kutittaa. Onneksi on kuntosali. Siellä puretaan tämän tytön kovimmat energiat.

Ajattelen sinua kyllä päivittäin, ja yritän napsia kuvia asioista ja ihmeistä, joita ympärilläni näen, mutta tuntuu, etteivät nämä kuvarullalle nappaamani räpsäisyt tee oikeutta tälle kaikelle. Nämä näkymät taitavat parhaiten piirtyä vain näille verkkokalvoille.

Mutta koska minulla ei ole oikein mitään sanottavaa, ajattelin sen sijaan poimia sinulle nähtäväksi muutaman ihan random-kuvan, jotta pääset vähän tunnelmaan. Tunnelmaa täällä nimittäin riittää.

Vuoria. Niitä löytyy kamerastani. En vaan kestä, kun ne ovat niin hienoja.

Niin ja palmuja. Palmuja ja vuoria…

Ja kuntosalikuvia! Paitsi, että sisätiloissa en uskalla kuvia napsia sillä pelkään, että joku haastaa minut oikeuteen. Se on hyvin mahdollista. Only in America!

Ja tietysti lavastettuja, terveellistä elämää ja elinvoimaa hehkuvia otoksia viherjuomineen kuntosalin jälkeen. Kalliiksi käy tämä kuntosaleilu, kun salilla on oma smoothiebaari, josta saa järjettömän hyviä juomia. Mutta lupaan; tämän jälkeen postaan vain hampurilaiskuvia.

Ilta laskeutuu vuorien ja palmujen ylle… Kuva meidän kotikadultamme.

Ja nämä sitten taas naapurustomme jouluvaloja, aika överiä noin suomalaiseen makuun. Asumme alueella, joka on aidoin rajattu 200 asunnon taloyhtiö. Täällä on turvallista kulkea, sillä vartijat valvovat porteilla päästäen sisään alueelle vain ne, joilla on tänne lupa tulla. Only in Ameriaca…

Ja aika överiä on tämä Nanny-meininki täällä. Tyttöjen kanssa pidetään hauskaa. Vanhempi heistä tuunasi tämän kuvan. Huumorintajumme (ja lapsenmielisyytemme taso) osuvat sujuvasti yksiin.

Näin. Tällaista täällä. Taidan käydä kohta nukkumaan. Tänään juoksumatolla juostut 10 kilometriä alkavat painaa. Niin. Juoksumatolla olen juossut 10 kilometriä. En ulkona luonnossa. Only in America.

/Ämmä