Raskaana oleva nainen on yksi kauneimmista muodoista, jonka tiedän. Täydellinen kehon kurvi ja onnellisuuden odotus, jota tuo figuuri huokuu.
Kokonainen nainen.
* * *
Seison kuntosalini ahtaassa pukuhuoneessa. Aiemmin aamulla olemme tehneet intensiivisen tv-haastattelun Ylen Kioski-ohjelmaan, puhuneet toimittaja Rakel Liekin kanssa sinkkuudesta ja lapsettomuudesta.
Ja nyt seison pukuhuoneessa. Minä, lapseton sinkku kolmenkympin pahemmalla puolella. Pää pyörii ajatuksia ja tulin niitä purkamaan. Pää pyörii ja ympärilläni hyörii: kymmenkunta raskaana olevaa naista valmistautumassa mammajumppatunnille.
Kymmenkunta täydellistä muotoa.
Hymähdän kohtalolle. Kuntosalin synttäriviikko ja ekstraohjelmaa; mammajumppaa täällä ei normaalisti ole. Mutta nyt, kun se on, minä olen tässä: muotojen keskellä ahtaassa pukuhuoneessa, päivänä, jona pohdin parittomuutta enemmän kuin aikoihin.
Katson tulevia äitejä ympärilläni: ”Miltä minä näyttäisin, jos minulla olisi raskausvatsa?”, jään itselleni kiinni ajattelemasta. ”Olisinko sitten täydellinen muoto? Kokonainen nainen? Voisinko vasta sitten tietää mitä on olla rakkaudesta täysi?”
Lapsi ja lapsettomuus, parisuhde ja… suhteettomuus?
Ympärilläni keinuu kauniita, eri kokoisia vauvavatsoja – toinen toistaan lähempänä tai kauempana päätepistettään. Vilkaisen niistä yhtä ja siirrän katseeni seuraavaan. Seuraavaan. Keskustelu Rakelin kanssa rullaa mielessäni.
Onko lapsi todella hienointa mitä elämässä voi olla? Parisuhde tärkein tavoiteltava tähtäin? Voiko täydellisen rakkauden tietää vasta kun on perinteinen parisuhde ja oma lapsi? Millainen on täydellisen naisen muoto?
”Ei ihmisen kuulu yksin olla”, kirjoitin sinulle taannoin kokemuksestani lapsiperhe-elämästä, jota minulla oli taannoin siunattu mahdollisuus kokea Las Vegasissa. Voit lukea jutun tästä, sillä edelleen ajattelen, ettei meitä ole tehty yksinolemiseen.
Tuijotan itseäni peilistä. Vertaan omaa lättänää mahaani vierelläni seisovaan kumpuun. Mittailen muotojamme. Sitähän me aina teemme erilaisista asioista. Vertailemme. Rakennamme normeja siitä miten pitäisi olla – mikä on tavoiteltavaa ja oikein. Surkuttelemme niitä, jotka eivät pääse perille.
Ja siinä kuntosalini ahtaassa pukuhuoneessa kauniiden kumpujen pyöriessä ympärilläni minä, lapseton sinkku kolemkympin pahemmalla puolella, mietin: entä jos minä olen tyytyväinen näin? Onko täydeksi tullakseni odotettava päämäärää, jota ei ehkä ole minulle olemassakaan? Entä jos en haluakaan lapsia tai sitoumuksia? Entä jos tämä onkin hienointa mitä elämässä voi olla, sillä jo huomenna kaikki saattaa olla toisin?
Olisiko minulla lupa olla näin? Annanko itselleni luvan siihen?
Annatko sinä?
Entäpä, jos täydellinen rakkaus onkin tätä? Entä, jos tätäkin olisi täydellinen muoto?
* * *
Ajatukset viikon takaisen haastattelun jälkeen rullasivat näin yhdessä pienessä hetkessä. Monta muutakin kulmaa keskustelimme, ja tänään klo 19.30 Yle TV2:n Kioskin Rakelin kuplassa -ohjelmassa lisää ajatuksia parisuhteesta, parittomuudesta, lapsista ja lapsettomuudesta. Toivottavasti tulet mukaan! Ohjelma on muuten nähtävssä myös Yle Areenassa ja Youtubessa.
Keskustelu alkakoon!
/Äm
MaiLife 
Jokainen on täydellinen ihan omana itsenään omassa elämässään. Lapsettomana voi kokea olevansa äiti kaikille lapsille, sillä voit antaa halutessasi vapaita hetkiä niille äideille, jotka sitä tarvitsevat. Lapsen kohtaaminen on aina tärkeää, olit sitten äiti tai et. Ja jos et halua kohdata, sekin on ihan ok. Vapaa maailma 🙂
Toi oli tosi hyvä ohjelma. Hauska, miten eri kuvan susta on saanut postauksia lukemalla kuin mitä olit tv:ssä! Sähän oot tosi fiksu 🙂 Hyvä Maija!
Ai ihana Raisa, hassua jos olen antanut täällä ”epäfiksun” kuvan 😂 Ehkä mun nyt täytyy laajentaa televisioon, kun se tekee musta fiksumman… (Tai sit sulle suodattuu vaan mun typerimmät jutut 😁😝)
Minä tykkäsin tuosta juuri näkemästäni ohjelmasta kovasti, mutta kyllä siellä minusta oli sama tuttu Maija äänessä kuin täälläkin! Olen vissiin seurannut sun juttujasi niin kauan, että näen pinnankin alle, enkä tosiaankaan olisi jaksanut lukea päivityksiäsi päivittäin näin kauan, jos olisit oikeasti ollut pinnallinen koskaan…hyvä niin, että välillä tökit jäätä ja herättelet keskustelua, mutta olet fiksu ja hienosti nytkin analysoit sinkkuutta ja lapsettomuus/perheettömyys-aihetta.
Itse kahden avioeron kokeneena yksinhuoltajana voin todeta, että ei ole mitään vikaa sinkkuudessa, mulla tietysti on aivan eri näkökulma, kun omat lapset ovat jo aikuisia, mutta itse en kaipaa yhtään ketään rinnalleni (lue ”vaivoikseni” 😉 ), ja on upeaa olla ihan vain yksin vastuussa onnellisuudestaan. Saattaahan sekin olla itsekästä…mutta so what!
Ihana, Marikka kun sä jaksat mukanani kulkea. Ja kiitos kivoista sanoista. Raisan kommentti oli mulle kunnianosoitus (ja Raisa on muuten kulkenut matkassani muuten pitkään myös, kiitos siitä sulle ihana, vaikken sinuakaan tunne 🙂 ), sehän on mahtavaa, että yhden ihmisen voi nähdä niin monin eri silmin. Niin varmaan aika monet meistä. Jos taas näkisitte minut bisnekskontekstissa, saattaisitte nähdä jotain vähän muuta… Mutta pääjuttuhan on se että ihminen kuitenkin eri rooleissaan uskaltaa ja osaa olla se sama tyyppi.
Ja näkökulmistahan tässä sinkkuudessakin on kyse. Koskaan ei varmaan ole täysin hyvin ihmisen tilanne, vaikka ehkä ehkä juuri sitä olen viime aikoina yrittänyt viestitellä: että mitäpä jos nähtäisiin kussakin elämäntilanteessa ja olosuhteessa ne hienot puolet, ja nautittaisiin niistä täysillä. Elämä voi muuttua hetkellä millä hyvänsä. Koskaan ei tiedä mitä kulman takaa löytyy! ❤