Katsoin hetki sitten ikkunasta ulos. On alkanut sataa lunta. Maisema on talvinen, ja ilta hämärtää.

Ajaduin tutkimaan blogiani vuoden taakse ja sitten toisen. Tämä on kolmas helmikuu, joka tallentuu näille digitaalisille sivuille. Tämä on ensimmäinen helmikuu, joka näyttää talvelta, tajusin, kun katsoin kuviani.

Tällaiselta näytti Helsinki tasan kaksi vuotta sitten.

Ja tältä vuosi taaksepäin.

Ilta alkaa hämärtää, enkä saa enää kuvaa lumesta, joka leijailee taivaalta. Mutta jaan kanssasi ajatuksen, jonka eräs lukijani minulle antoi. Tuon Rakkauden Saaren rannan ja auringonpaisteen ajatuksen taustalla nappasin kamerarullalleni toissapäivänä.

Kolme helmikuuta. Kolme kokemusta orastavasta keväästä. Aika on kummallinen asia. Maisema muuttuu ja monta monituista kertaa ehtii kaatumaan ja nousemaan uudelleen. Monta monituista kertaa voi nauraa itselleen ja elämälle. Miltä maisema mahtaakaan näyttää kolme helmikuuta tästä eteenpäin?

Autuutta ja sauhuavia takapuolia viikonloppuunne, ystävät.

/Äm