Huh, ei muuten ole ollut helppoa viime päivinä, mutta nyt se on tehty; valintani mentoroitavaksi. Viime viikolla esitin tarjoukseni mentoroinnista. Yhteydenottojenne määrä yllätti minut totaalisesti!

Omassa elämäntilanteessani olen viime kuukaudet pohtinut pohtinut paljon avun tarvitsemista sekä sen pyytämistä ja saamista. Ajatusta mentorointitarjouksestani ei olisi syntynyt, jos en olisi kääntänyt ylösalaisin omaa tarvettani: iso, viime vuosien aikana tehty työ uuden uran eteen on siinä vaiheessa, että seuraava askel on mahdollinen, ja tässä tilaneessa olen kaivannut apua, kokeneemman näkemyksiä ja sparrausta enemmän kuin koskaan.

Kovin korkeaa matematiikkaa ei siis tarvittu siihen oivallukseen, etten kenties ole ainoa, joka tarvitsee tukea. Siksi päätin jakaa omaa osaamistani jonkun kanssa.

Apua saa, kun osaa sitä antaa.

Ja nyt olen poiminut puoleeni kääntyneistä ihmisistä yhden, jonka kanssa lähden metorointiprosessiin. Olen ilmoittanut valinnastani hänelle sekä teille muille tällä kertaa valitsematta jääneille (jos et vielä viestiäni saanut, laitako minulle huomautuksen, sillä on mahdollista, että joku on jäänyt vastausta vaille). Vaikka ei helppo, niin päätös tapahtui kuitenkin suhteellisen selkeästi.

Valinnassani oli kolme kriteeriä:

1. Koska mentoroinnissa kyse on tietynlaisesta kisälli-oppityttö-suhteesta, keskeisin valintaperusteeni oli se, että minulla tulisi oikeasti olla jotain kisällimäistä annettavaa mentoroitavalleni – siis oppia ja kokemusta jaettavana perustuen siihen, mitä olen tehnyt urallani.
2. Lopullisen valintani tein niiden hakijoiden joukosta, joiden tapauksessa tarve koski nimenomaan osaamisen ja tiedon siirtoa. Joukossa oli monta ihanaa ihmistä, joiden tarpeen tulkitsin olevan enemmän elämäntilanteen coachaamiseen liittyvää. En ole lifecoach, joten en koe voivani lähteä antamaan apua sillä tavoin.
3. Koin, etten voi tarjota parasta apua itseni kanssa samankaltaisessa tilanteessa olevalle: sellaiselle, joka on murrospisteessä ammatillisesti ja muuttamassa suuntaa urallaan. Koen, että tällainen olisi enemmän minun osaltani vertaistukea. Uravalmennus voi olla tällaisessa tapauksessa hyvä vaihtoehto.

Tämän kuvan otin viikonloppuna iltakävelylläni. En tiedä huomaatko, mutta siellä, kuun alla on kaksi joutsenta uimassa. Joutsenet ovat vallanneet nyt Rakkauden Saaren, jolla asun. Niissä on jotain kovin kiehtovaa ja kaunista.

Sinulle, joka ilmoitit avuntarpeestasi minulle, haluan sanoa: kurkota jatkossakin rohkeasti ulos ja pyydä ääneen. Apua saa, kun sitä pyytää, sillä aina jossain on joku, joka voi auttaa. Jaa ajatuksiasi muiden kanssa, sillä samalla hahmotat omaa elämääsi ja tavoitteitasi. Käännä ajatuksia ja näkökulmia ylösalaisin – usein juuri ilmeisimmältä näyttävän ajatuksen tai vaihtoehdon äärilaidalta, kääntöpuolelta, löytyy tapa ratkaista tilanne. Vaikka en nyt voi sinua henkilökohtaisesti auttaa, niin voit aina lukea tätä blogia sekä keskustella minun ja muiden lukijoitteni kanssa täällä!  MaiLifessa jaan kaikki tärkeimmät oppini sekä koko joukon inspiraatiota, joista varmasti hyödyt sinäkin. Siksihän tämä on olemassa – että yhdistyisimme ja jakaisimme ajatuksia!

Ja sinulle, joka haluat auttaa puhtaasta hyvästä tahdostasi, haluan sanoa: ota minuun yhteyttä, sillä minulla valtava joukko kokemustasi ja näkemystäsi kaipaavia ihmisiä odottamassa apuasi!

Lämpöä torstai-iltaan!

/Äm