Jotta totuus ei unohtuisi: minähän olen polkupyöräilijä. Olen.

Olen.

Viime kesänä istuin pyörän päälle ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen ja 350 kilometriä. Sen jälkeen poljin kerran 50 kilometriä. Ja sitten. Noh. Ei oo tullu tehtyä talvitreeniä.

Joten onhan se jo aika. Eikä oikeastaan ole vaihtoehtoja: olen päättänyt ottaa vastaan Anni ja Lauri Vuohensillan Hydrauliikkaprässääjien haasteen.

JOTTA JUHANNUKSENA SITTEN istutaan taas fillarille. (Siihenhän se kuitenkin taas menee, sillä eihän minulla edelleenkään ole omaa polkupyörää.) Ainakin 24 tunniksi – tavoitteena kun on vetää 24 tuntia fillarilla Ratareisi-tapahtumassa ympäri Alastaron moottorirataa.

Ni kysyt mikä mun fiilis on just nyt?

Antaa tämän Facebookista tänään löytämäni videon kertoa tunteeni. Muistuttaa muuten etäisesti edellistä haastettani kaksi viikkoa sitten suolla pitkospuutalkoissa…

Ni, tämä nyt tiedonantona todettakoon. Haaste on otettu vastaan.

Ni, kysyt, että mitä seuraavaksi tapahtuu?

EI MITÄÄN HAJUA.

Täytynee soittaa Annille ja Laurille.

Mutta yksi on varmaa: nyt aletaan sitten asettaa tavoitetta. Mitä arvelet: miten monta kertaa radan ympäri jaksan vetää ja kuinka monta kilometriä  pystyn 24 tunnissa suorittemaan? Veikkaa heti, sillä aion palkita parhaiten arvanneen!

/Äm