Elämä on ollut viime päivinä… hienoa.
Ei ole sanoja. On vain elämää. Sellaista, josta olen pitkään haaveillut. Ja nyt se on tässä. Vaikka vain pienen hetken se minulla olisi, juuri nyt se on tässä.
Elämä, jonka hienouteen ja jännittävyyteen minulla ei ole nyt sanoja.
Mutta muun muassa tältä se on näyttänyt…

Eilen kävin haastattelemassa Helsinki Mission toiminnanjohtajaa Olli Valtosta yksinäisyys-reportaasiani varten. Se on muuten kohta sinunkin nähtävilläsi!

Ai ni! Että tuu haastamaan vaan! Eilen ilta vierähti Linnanmäellä. Olin siellä yhdessä tukinuoreni kanssa – siis nuoren naisen, jonka vapaaehtoisena tukihenkilönä toimin. Korkkasimme kaikki Lintsin hurjimmat laitteet; tämän Kirnun lisäksi, Ukon ja Kingin… JEEE, miten siistiä!

Niin ja mä… No mä olen valmis! Ihan kaikkeen, mitä elämä tuo tullessaan. Olen herännyt muuten taas henkiin Snapchatissa, tulepa seuraamaan!
/Äm, onnellinen, mutta rättiväsynyt