Pari päivää on taas vierähtänyt showtyöläisen hommissa. Terveiset Jyväskylästä Neste Rallysta! Niin, täällä on taas heittäydytty mäkihyppääjän rooliin ja hummattu ympäri erikoiskokeita. Huiman hauskoja työpäiviä takana.
Mutta, tiedätkö, minun on pakko kertoa sinulle salaisuus. Tällaisessa esiintyjän työssä on jännät puolensa. Ne taitavat näyttäytyä minulle juuri tällä hetkellä. Keikka päättyi tänään, ja yhtäkkiä, kaiken hälinän ja hulinan jälkeen päälle laskeutui totaalinen hiljaisuus. Joskus tällaisen työrupeaman jälkeen tuntuu erityisen oudolta, ja sellainen hetki taitaa olla juuri nyt: kun on muutaman päivän ajan ollut esillä, ihmisten ympäröimänä, jutellut kymmenille ja taas kymmenille tyypeille, viihdyttänyt ja ilostuttanut heitä, antanut kaikkensa sydänjuuriaan myöten. Ja sitten yhtäkkiä iskee hiljaisuus eikä ole enää kaiken keskellä.
Työni tässä Lahti 2017 -projektissa on valtavan palkitsevaa. Saan tehdä juuri sitä mitä rakastan, eikä siistiä sisätyötä ei juuri kaipaa, kun istuu metsässä joulupukkien kanssa bongaamassa ralliautoja. Ja silti nyt! Tuntuu jopa vähän surulliselta, tyhjältäkin. Väsymys sen kai saa aikaan.

Ei. Se ei ole mini-ihminen, vaan mäkihyppääjä 30 asteen helteessä yläosattomissa ja mäkihyppypuvun hihat näyttävät jaloilta, kun punnertaa Ferrarin vieressä. Perus. Ai mitä sää teet työksesi?
Kaunista lauantaita sinulle, ystävä! Tämä pieni mäkihyppääjä taitaa mennä nyt päiväunille ja alkaa taas sitten katsoa maailmaa Maijan silmin.
/Äm, niinku mattinykäne