Entä jos koskaan ei ole oikea aika rakkaudelle?

Onhan se väistämättäkin feissillä, kun sen portin menin avaamaan. Rakkaus. Tai mikälie. Mahdollisuus, ettei oliskaan elämänsä ainoa ihminen.

Toissaviikkoiset sokkotreffini saivat minut mietteliääksi.

* * *

Se on palannut.

JOS.

Minä jossittelen taas.

Jos se tulisi vastaan. Jos olisi rakkaus. Tai jos olisi se mikälie.

Jos olisi mahdollisuus, ettei oliskaan elämänsä ainoa ihminen.

Jos en olisikaan valmis?

ArcticChallenge2016-016

Oli hieman vaikeaa keksiä kuvitusta tähän kirjoitukseen, mutta tässä vielä lisää upeita tunnelmia Arctic Challenge -kisasta Levillä. Kuva: Arctic Media

 

Tässä minä istun taas. Keittiönpäytäni äärellä. Kesän hulinoitten jälkeen on taas aikaa ajatella. Keittiöfilosofi. Maalausta isolla pensselillä, ja tämä pohdinta menee muuten wayyyyy beyond kaiken yksittäisen: senkin, kuinka nuo sokkotreffini kulkivat ja oliko niillä joku seuraus. Ne ovat yksityisiä, kahden ihmisen välisiä asioita, joita en tule tästedeskään käsittelemään muiden edessä.

Mutta omia ajatuksiani minä selvitän ja isollapa pensselillä maalaankin.

Katsos, minun elämäni on pisteessä, jossa kaiken muun etusijalle on pakko laittaa omien siipien löytäminen ja oma työura. On tutkittava tarkkaan se orastava hieno mahdollisuus, joka isojen menetysten ja romahdusten jälkeen on saatu taas hienoon alkuun. Kaikki muu, ylimääräinen, vie liikaa energiaa, vaatii liikaa likoonpistämistä kerralla. Näistä taustoistahan olet jo blogissani lukenut, ja jos et, tästä ja tästä voit katsoa lisää.

Mutta portti on nyt auki, ja minä mietin: JOS päästäisin jonkun toisen ihmisen elämääni, mitä JOS se olisikin virhe? Entä JOS nyt ei olekaan oikea aika rakkaudelle?

* * *

Ni, tässä kohtaa kaikki meneekin hankalaksi. Entä jos koskaan ei ole oikeaa aikaa rakkaudelle? Onko oikeastaan koskaan oikeaa aikaa millekään? Onko parisuhteessakaan oikeaa aikaa rakastaa?

Ja sitten tulee se vielä vaikeampi kysymys: Mistä tietää, että on oikea aika?

ArcticChallenge2016-329

Kuva: Arctic Media

 

Ei. Älä sano, että luota tunteeseen. Tunteeseen ei voi nyt luottaa. Se vaihtelee joka toinen hetki. Välillä haluan katsoa, kurkistaa, välillä taas tuntuu, etteivät voimat riitä muuhun kuin omaan päivittäiseen taisteluun. JOS kaikki mutkistuukin, jos toinen astuu kuvioon?

Jos sitten menettääkin jotain?

Ja nyt (helvetti, tätä kysymysta yritin vältellä!!): MITÄ RAKKAUS ON? Miksi minä ajattelen, että se on menettämistä?!?

Ja mitä sitten menettää JOS ei annakaan mahdollisuutta rakkaudelle tai sille mikälielle mahdollisuudelle, ettei oliskaan elämänsä ainoa ihminen?

Ni, haluatko, että luettelen vielä lisää päässäni olevia kysymyksiä?

 

ArcticChallenge2016-363

Ei. Siinä emme ole me, minä ja sokkotreffiparini, vaan joku muu ihana toisiinsa rakastunut pari. Näitä minä salaa seurasin kisamme varrella ja pohdin kysymyksiäni… Kuva: Arctic Media

 

Mietitkö sinä juuri nyt näitä asioita? Tiedätkö sinä oikean vastauksen?

 

* * *

Minä muistin juuri, että keväisen Tinder-kokeiluni seurauksena kirjoitin jotain oikeista kysymyksistä ja vastauksista. On pakko nostaa tuo teksti tähän uudelleen. Ihan vain siksi, että voisimme yhdessä pohtia, sillä kysymyksethän eivät kysymällä lopu….

(Tämä sama alla oleva kirjoitus löytyy myös alkuperäisenä täältä.)

 

 

MITÄ TEKISIT JOS EI OLISI OIKEITA KYSYMYKSIÄ, EI OIKEITA VASTAUKSIA?

”Trööt. Väärä vastaus.

Näitä minä olen pelännyt. Odotan, että toinen osapuoli aloittaa keskustelun siksi, että en itse uskalla. En uskalla siksi, että olen saanu koko Tinder-touhuun minut usuttaneelta ystävältä kirjan ”Tinder Nightmares”, jossa kuvataan ihmiskunnan historian järkyttävimmät keskustelunavaukset Tinderissä. Ja jos minä aloittaisin keskustelun, saattaisin juuri tehdä jonkin tuollaisen tuhoontuomitun feministishenkisen avauksen. Jonka olen juuri tehnyt…

Ei. Minä en aloita keskustelua. Sen sijaan googlaan nyt netissä tunteja onko olemassa jotain ohjelmaa, jolla voi kuvasta tunnistaa ihmisen kasvojen perusteella hänen nimensä. Kun en löydä vastausta, käytän lisää tunteja ihmisen etsimiseen Facebookista hänen hyvin perinteisen suomalaisen etunimensä perusteella. 

Minä haluan tietää kuka hän on.

Mutta ei. Minä en aloita keskustelua ja kysy mieheltä suoraan. Mikä sinun nimesi on ja kuka sinä olet?

Ei. En.”

Näin minä kirjoitin eilen blogiini kokemuksestani Tinderissä ja jatkoin antamalla miehelle vinkin:

”Ei ole vääriä kysymyksiä tai oikeita vastauksia. Jos olet minusta kiinnostunut, niin ole sitä rohkeasti ja anna sen näkyä.”

Vaadin äksöniä, niinku!

* * *

Blogin julkaistuani jäin tankkaamaan ääneen tuota ajatustani. Miksi ihmeessä annan Tinderpainajaisten tulla uniini? Miksi annan niiden estää minua kenties löytämästä elämäni rakkautta? Miksi minä kaipaan ohjekirjaa ja etsin oikeita kysymyksiä? Mikä väärissä vastauksissa on väärin?

Tämä menee nyt wayyyy beyond Tinder, olkoon eilinen kirjoitukseni vain konkreettinen ja viihdyttävä esimerkki jollekin suuremmalle, kenties koko ihmiskuntaa koskevalle teemalle.

Oikeat vastaukset. Väärät kysymykset.

Väärät vastaukset. Oikeat kysymykset.

Oikea ja väärä. Yksi kiehtova äärilaita, niistähän olen sinulle paljon kirjoittanut.

Varmuus, sitä minä jäin miettimään. Estääkö se, että minun on aina oltava varma minua toimimasta? Että täytyy tietää? Onko meidät kasvatettu siihen, että uskaltaakseen viitata koulutunnilla on ensin oltava täysin varma oikeasta vastauksesta? Tai että voidakseen yrittää on viilattava insinöörikaaviot loppuun asti ja todistetusti tietää mikä on tulevaisuus?

Mutta toimiiko elämä niin?

Toimimmeko me jos ajattelemme näin? Tartummeko toimeen, kysymmekö selvittääksemme, kohtaammeko toisiamme?

Kuinka kukaan voi olla varma vastauksista jos kaikki odottavat oikeaa kysymystä; jos kukaan ei ehdota vaihtoehtoja, joista etsiä vastausta?

Pelkäänkö minä kysyä kysymyksiä, sillä epäilen niiden olevan vääriä? Mitä tapahtuu jos vastaan väärin, paljastunko?

Mitä minä pelkään?

HERRANJUMALAMITENPALJONKYSYMYKSIÄ!

Varmuus ja epävarmuus.

Kysymykset ja vastaukset.

Oikea ja väärä.

Pelko ja vapaus.

* * *

Tiedätkö mitä minä tajusin eilen julkaistuani blogini? Taidan ottaa kysymykset ja vastaukset liian vakavasti.

Otanko siis elämän liian vakavasti? TUO onkin hyvä kysymys!

Sillä sitähän elämä on lopulta vain on: sarja kysymyksiä ja vastauksia – toinen toistaan parempia ja huonompia, oikeampia ja väärempiä – sekä niiden lomassa tapahtuvaa toimintaa.

Äksöniä, niinku!

* * *

Mitä sinä tekisit juuri nyt jos ei olisi vääriä vastauksia tai oikeita kysymyksiä?

 

Advertisements

9 thoughts on “Entä jos koskaan ei ole oikea aika rakkaudelle?

  1. Vastasit jo. Äksöniä niinku! Älä kysy, älä vastaa. Äksöniä, koska elämä on yllättävän lyhyt esittääksesi kysymyksiä, jotka sulkevat mahdollisuutesi pois. Katso, koe ja sitten teet mitä teet. Päätöshän on sinun.

    • No just näin ja tässähän se kaikki jännyys onkin!! Kato kun kirjoitin itse omalla kynälläni tuohon Kun sinkku lähti sokkotreffeille tunturille -tarinaan (https://mailife.fi/2016/07/27/kun-sinkku-lahti-sokkotreffeille-tunturille-arctic-challenge-2016/) näin:

      ”Kun on jossiteltu riittämiin, on aika toimia, katsoa mitä syntyy KUN antaa vain mennä. Ei tarvitse pelätä JOS, sillä selviää siitä huolimatta. Kun on mahdollisuus. Ja mahdollisuus on itse vaihtaa omaa ajatteluaan. Hukuttaa valkoiset hevoset lampeen, hypätä Mersuun ja painaa kaasu pohjaan. On mahdollista, että parisuhdealamäen jälkeen seuraa parisuhdeylämäki, kun sille antaa mahdollisuuden.

      Sokkotreffeilläni tajusin, että JOS-sanasta oli tullut suojamuurini. Sen taakse oli ollut helppo piiloutua. Jos en olekaan valmis. Jos sitä. Jos tätä.

      Ja silti, elämässä eteenpäin voi kulkea vain sanomalla ”kun”.”

      Ni, onpa muuten vaikeaa uskoa omiakaan sanoja 😀 Siksi kirjoitinkin tähän, että JOS on palannut.

      Mutta ehkä me vaan opitaan ja kehitytyään kun tarpeeksi monta kertaa näitä asioita itselleen paukuttaa 🙂

  2. ”On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi.” – Muumipappa

    Mitä viimeiseen kysymykseesi tulee, niin lähtisin rakkauteen 🙂 Olen lähtenytkin, ilman minkäänlaisia kysymyksiä tai vastauksia. Kerranhan täällä vaan ollaan. (katumaan en ole joutunut)

    Rakkaus on lahjoista kaunein. Kiitä siitä ja go for it ❤️

  3. Moikka,

    Vitsi ihan samoja juttuja oon pohdiskellu vaikka kuinka, ja varsinki että mitä on rakkaus. Itseäni pelottaa myös päästää tavallaan ”ohjaimista” ja luottaa siihen ettei se toinen vie liikaa energiaa itseltä. Just kun on saanut oman henkisen hyvinvoinnin kuntoon eron jäljiltä niin pelottaa super paljon jos seuraava rakkaus vie uudestaan pohjalle. Jos jos jos.. Mutta ei pidä pelätä! Äksöniä! Tsemiä! ❤

    Jos kiinnostaa katsoa video aiheesta mun youtube-kanavalta, niin: https://www.youtube.com/watch?v=N4KQwpw0658

    • Moi Laura! VOI JUST TOI! Mä kanssa oon miettinyt tota energia-asiaa. Ihan hullua tavallaan, mutta se kuitenkin on aina iso energiaa vievä asia, ja jos on jotain muutakin isoa elämässä meneillään, riittääkö energia kaikkeen. Toistaiseksihan mä esim olen päättänyt niin, että energia ei riitä, pakko ratkoa muut elämän avoimet asiat ensin.

      Mutta eihän voi tietää, jos ei vaan pistä äksönii kehiin 🙂 Tsemii meille ❤

  4. Minun kysymykseni on tällä hetkellä mitä jos minua varten ei olekaan ketään? Mitä jos minut on luotu epäonnistumaan parisuhteissa? Mitä jos minä olen jo saanut oman osuuteni onnesta eikä enempää ole luvassa? Ja ei en tiedä mikä on oikea vastaus mihinkin. Tai onko oikeaa vastausta edes olemassa. Tiedän myös sen, ettei mitään voi saada jos ei uskalla ottaa riskiä, mutta mitä jos se riski ei olekaan kaiken sen arvoista?

    Eli olen myös elämässäni jossittelu vaiheessa. Ollut jo vuoden. Enkä ole vielä valmis siirtymään siihen äksönvaiheeseen. Koska elämäni on vielä ennemminkin sitä mitä jos en kelpaakaan kenellekään tai mitä jos en selviäkään seuraavasta pettymyksestä, kuin sitä että jospa tämä tällä kertaa olisikin se oikea…

    • Musta tuntuu kuitenkin (vaikka itse kirjoitankin, ettei tunteeseen voi luottaa…), että kyllä sen tuntee ja tietää, KUN on valmis. Sitten aika automaattisesti kyllä alkaa myös vetää ihmisiä romanttisessa mielessä puolelleen. Näin suoraviivaisesti filosofoisin. Koska kuitenkin tää on aina selainen energia-asia tää elämä; sitä energiaa saa, mitä itsestään hehkuu.

      Kyllä sulle on joku. Ja se tulee kun on aika. Ja jos ei tuu, sit ei oo aika. Sit täytyy nauttia elämästä muuten. Sit keskittää energiansa muuhun äksöniin. Mä esim oon nauttinut täysillä tästä vapaudesta seikkailla ja mennä. Sekin on hienoa. Eiks kuitenkin tärkein ole löytää ne parhaat puolet joka tilanteesta 🙂 Kyllä me kuule tästä elämästä vielä selvitään ja saadaan paljon rakkautta ❤

      • Nautin kyllä elämästä näinkin. Lasten kanssa touhutessa, harrastaessa ja omia menoja mennen 🙂 Siinä sivussa kuitenkin poden jonkinsortin ikäkriisiä ja mietin yleisesti elämää. Ja joskus vaan on niitä päiviä ja hetkiä, kun rinnalle kaipaisi sitä toista ja sillon nää jossittelut alkaa..

        Näin on kuitenkin hyvä. Vaikka välillä päädynkin jossittelemaan ja ihmettelemään elämää, toisten onnistumisia ja omaa epäonnea. Mutta ehkä saan vielä joskus mahdollisuuden. Sitten kun olen itse siihen valmis ja aika on oikea 🙂

        Kiitos tsemppauksesta ❤

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s