Hei miten sulla menee?

Mulla menee tänään jo ihan ookoo. Eilen touhu taas näytti jotakuinkin tältä

Kuva otettu hankolaisen huoltoaseman lasten leikkipaikalla kesäkuussa.

Kaikkien aikojen maanantaikohmelo! Jokainen piuha ihan väärissä paikoissa. Jännää ihmiselle, jonka elämässä ei varsinaisesti ole viikonpäiviä; kun töitä tehdään (kuten menneenäkin viikonloppuna) ihan minä tahansa päivänä töitä nyt tarvitseekaan tehdä. Ja sitten kuitenkin kun tulee maanantai, iskee sellainen kahdeksastaneljäänkauhu.

Huh, luojan kiitos maanantaista on selvitty ja elämä alkaa jo vähän näyttää parempia puoliaan. Viime aikojen lataus kai purkautuu ja ylikierrokset ovat kuumentuneet vähän liian koviksi. Se, että antaa itsestään, luo uutta ja heittäytyy, vaatii veronsa.

Mutta on se myös vaan ihanaa. Kun saa antaa palaa. Ja sitten kun osaa suhtautua elämään ymmärryksellä: tietäen, että vauhtia seuraa hidastus, luovuutta tyhjiö, supervoimia supervoimattomuus. Tietäen, että mihinkään tunteeseen ei tarvitse (eikä kannata) jäädä kiinni. Kun antaa vain asioiden lipua luottaen, että voimat taas palaavat ja maanantaita seuraa… viikon päästä taas uusi maanantai ja maanantainen kahdeksastaneljäänkauhu 😀

Iloa tiistaihisi, olkoon se tärinää täynnä!

/Äm