Terveiset sairastuvalta! Aikamoinen meno. Tai siis ei menoa lainkaan. Polvi on pysäyttänyt tämän tytön nyt totaalisesti. Epätietoisuudessa tulevista tapahtumista ja kuntoutumisesta eletään vielä ensi viikkoon, kunnes saan tuomioni ortopedilta.

Arkeen on täytynyt ottaa nyt hetkeksi aivan uusi rytmi. Jännää, miten ihminen voikin silmänräpäyksessä joutua pysähtymään kuin seinään. Täällä minä makaan yksin kotona. Välillä köpöttelen sauvoilla ympyrää. Vain yksinkertaisesti vesilasin hakeminen on varsinainen operaatio kun ei ole ketään apuna kantamassa. Nouseminen sijoiltaan ja laskeutuminen takaisin tuottavat hankaluuksia. Koetan kurkottaa ystäviini, jotta saisin kauppa-apua ja kyytejä sairaalaan, mutta se vaatii paljon avunpyyntöjä ja järjestelyja, sillä kaikilla on tietysti omat kiireensä.

Oikea jalkani on turvonnut melkein kaksi kertaa normaalista, ja nyt turvotuksen alkaessa vähitellen laskea, kivut ovat iskeneet. Polvilumpiota tukevat ja suojaavat ristisiteet ovat pettäneet, ja jalka täytyy pitää täysin suorassa ja samassa asennossa koko ajan, muuten tuntuu, että se repeää sijoiltaan.

Yrittäjä ei tietenkään sairaslomaa voi pitää, sillä kukaan tätä taloudellista menetystä ei korvaa. On selvä, että tuleva huolettaa. Itkulta ei ole vältytty ja väsymys valtaa mielen, kun unta ei saa kivun pitäessä minut hereillä yöt. Aikamoinen haaste, kuulkaas ystäväni! Touhu on nyt aika karua, mutta haluan jakaa senkin kanssasi. Perusvireeni on yhtä positiivinen kuin aina, mutten usko, että kukaan voisi veisata vain ilovirsiä tällaisella hetkellä.

Tiedän, että kaikki järjestyy. Pää toimii ja kunhan muutama päivä levätään sekä kuviot kuntoutuksen suhteen selviävät, pääsen kiinni töihini. Eihän tällaiseen onnettomuuteen olisi ollut minkään maailman mahdollisuutta, mutta tekevälle sattuu, ja tämähän olisi voinut tapahtua missä tahansa muuallakin.

En tiedä mitä tämä kokemus lopulta tuo tullessaan, mutta ainakin yhden uuden perspektiivin lisää. Tilanne vaatii kärsivällisyyttä ja rauhaa, nyt mitään ei tehdä kovalla vaudilla. Taas uusi äärilaita elämään; hektisen kesän ja alkusyksyn jälkeinen täyspysähdys.

Tätä kuvaa minä olen katsonut kaiholla. Se on otettu lauantain kisassa vain pariakymmentä minuuttia ennen onnettomuuttani. Siinä se oikea vielä kannattelee.

Elämä – rankka laji!

Muistathan, ystäväni, tänään, että minnekään ei ole kiire.

/Äm