Tänään on kovin merkityksellinen päivä tässä pienessä universumissa.

Tietysti ihan ensimmäisenä se, että onnettomuudestani on nyt tasan neljä viikkoa.

Toisena se, että tänään pystyin ottamaan muutamia askeleita kotona ilman sauvoja!

Kolmantena se, että hetkellisesti kotijumppani (teen kolme kertaa päivässä jalkaa suoristavia ja koukistavia liikkeitä fysioterapeutin ohjeiden mukaan) jälkeen tuntuu jo siltä, kuin polven takaosa alkaisi liikkua hieman turvotukselta. Enää ei ole niin jäykkä ja painostava tunne polvessa, ja turvoutus jopa hetkittäin tuntuu taas vähentyvän.

Neljäntenä se, että pääsin tänään ensimmäistä kertaa neljään viikkoon itse avustajan kanssa käymään ruokakaupassa.

Ja viidentenä se, että jaksoin vielä kaupassakäynnin jälkeenkin kävellä toistaiseksi pisimmän kävelylenkin (ehkä noin 100 metriä!).

Ja vielä kuudentena se, että kaikesta tästä aktiivisuudesta huolimatta en ole edes joutunut nukkumaan väsymykseltäni päiväunia (vaikka hetken kyllä yritinkin, mutta periaatteessa väsymyksestä huolimatta saatan jaksaa läpi päivän ilman unia 😀 )

Vielä viisi viikkoa taaksepäin en olisi osannut kuvitellakaan, että näin pienet asiat saisivat intoni puhkeamaan. En olisi voinut kuvitella, että suuri, mahdollisuuksia täynnä oleva universumini kutistuisi näin pieneksi palloksi.

Ja juuri siitä syystä tänään on kovin merkityksellinen ja hieno päivä tässä universumissa. Se laittoi minut ajatelleeksi myös sinua; toivottavasti sinäkin voit tänään nauttia pienistä askeleista kohti tavoitteitasi tai parempaa huomista. Toivottavasti voit nauttia vapaudestasi kulkea omaa polkuasi omilla jaloillasi, koko voimillasi!

Sillä muulla ei lopulta ole mitään väliä – isommissa tai pienemmissä universumeissa.

Tämän päivän tärkeimpiä: ostosreissu ja rappusten kapuamista.

/Ämmäsi