Eipä tämä haaste juuri edellisistä poikkea. Kuten kaikkia urheilusuorituksiani ja -haasteitani edeltävänä päivänä, täällä on nyt meneillään massakausi. Tankkaus!
No okei. On ollut jo koko viikonlopun.
Huomenna heiluu leikkausveitsi ja eniten ahdistaa se, miten selviän koko päivän ennen leikkausta syömättä. Siksi tänään on tankattava.
No okei. On täytynyt jo koko viikonlopun.
Pää on tyhjentynyt täysin viime päivinä, se on suorastaan kummallista. Mutta toisaalta, enpä ihmettele; onhan huomista odotettukin, ja h-hetken lähentyessä keskittymiskyky muuhun hukkuu. Mieli on vähitellen alkanut suunnata kaiken (vähäisen) energian leikkaukseen.
Tätä kirjoittaessanikin huomaan, etten edes osaa kuvailla sanoin mitä mielessä nyt liikkuu. Jännä kokemus kaiken kaikkiaan, ja kuten olen aiemmin jo sanonut, sillä uteliaan seikkailijan asenteellani olen tästäkin haasteesta ihan innoissani. Etenkin kun saa tankata hyvillä mielin. Ei kai näistä muuten selviäisi eteenpäin.
Ei mulla muuta. Eikä ole kuviakaan viime päiviltä, joten mennään pelkän tekstin voimalla. Ja tankkauksen. Painaudun takaisin ruokieni pariin.
Iloa viikkoosi!
/Äm
MaiLife 
Moi urhea Maija
tsemppiä sinun huomiseesi ja sitä seuraaviin toipilasviikkoihin!
Olet tehnyt oikean ratkaisun kun et jäänyt odottamaan epävarmassa jamassa,
vaan hait tosiaankin vielä toisenkin lääkärin mielipiteen. Olet varmasti pian ainakin kuvainnollisesti harppauksen verran edellä alkuperäisestä toipumisaikataulusta.
Ja sitten edelleenkin vaan malttia peliin! Kyllä sua nyt koetellaan, kaikilla tavoin! Onneksesi sulla on asenteet kohillaan: otat haasteet vastaan samoin kuin vastoikäymisetkin ja niiden antamat opit vievät sua eteenpäin asioissa, joihin et olisi muuten ehkä koskaan edes törmännyt.
Toivotan sulle voimia tuleville päiville ja toipilasajasta huolimatta edes jotenkuten
siedettävää joulunalusaikaa! Onneks sun ei ole pakko ruveta hötkyilemään…
Muista että paras joulu on se kunkin ittensä näköinen, ihan vaikka kuinka pieni, jos se tuntuu omalta.
Tv Marikka