Neljä seinää ja kaksi keppiä

Nonni. Pää on lopullisessa sekoamispisteessä. Piti julkaista tämä taidepläjäys eilen, mutta en näköjään ikinä ollutkaan painanut julkiaise-nappia. Sortsit. Saattaa olla, että tänään illalla tulee vielä toinen postaus, mutta en vaan voi olla jakamatta kanssasi tätä iloa, jonka piti livahtaa julkisuuteen jo eilen….

 

Koska suhteellisen pienet kortit on nyt annettu, ni niillä on mentävä. Ja koska minulla on neljä seinää ja kaksi keppiä, niiden seinien sisällä on syntynyt tänään uusia, syvempiä ystävyyksiä.

Ni, sä tiiät sen Tom Hanksin leffan?

Castaway!

Hänksi joutuu yksin autiolle saarelle ja tekee itselleen kaverin lentopallosta.

Ni, tällä yhden naisen autiosaarella, lukittuna neljän seinän sisään yli 3 kuukaudeksi, alkaa olla vähän samoja virityksiä ilmastossa. Ja koska näistä kahdesta kainalosauvasta nyt on tullut rakkaimpia ystäviäni, puhalsin niihin sitten viime viikolla saamallani muovailuvahalla vähän vielä eloa lisää.

Paljon kivempi nyt jutella niille!

Siin o Sirpa (saattaa olla Selänne) ja Donald!

img_4783 img_4792

Onkohan niitten suut vähän liian alhaalla…?

/Äm, virallisesti hajoamassa

Mainokset

One thought on “Neljä seinää ja kaksi keppiä

  1. No mutta nehän on kivat! Kyllä noille kelpaa jutella. Ovat varmaan kokolailla samaa mieltä kanssasi??;)
    En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että toipumisvaiheessa yksinäisyys olisi huono asia. Joskus siitä itse toipilaana ollessa oikein haaveilin. Suurperheen äitinä ärsyttivät kysymykset: ”mitä ruokaa teet tänään?, mennäänkö shoppaileen? miks mun verkkareita ei oo pesty? Hei! Vessaa ei oo siivottu!!! , koirat pitäs viedä lenkille, ootko lenkittäny ne jo?” ym. ym. No, en viitsinyt edes vastata mokomiin kysymyksiin, hyvä kun olin tajuissani tekonivelleikkauksesta toipumassa. Ja tosissaan tämä mitä ihanin perhe jaksoi olla empaattinen tasan sairaalassaoloaikani. Eihän äiti voi olla toimintakyvytön! Huh. Silloin haaveilin josko saisi olla yksin.
    Mutta ei tuokaan kivalta kuulosta. Minut perhe ”kuntoutti” nopeasti ”normaaliksi”, ehkä näin jälkeenpäin pitäisikin olla siitä kiitollinen.
    Tsemppiä sinne! Voit myös jutella mandariineille, olettaen, että joku niitä on sinulle tuonut.

    terkuin Sirpa (ei se selänne;)

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s