Talvikohmeesta sulaa uuteen suveen

Terveiset VR:stä. Kevätillan ratoksi matkaan vielä Jyväskylään ja sieltä huomenna käymään Kuopiossa työjuttujen takia. 

Kummallisen sekava olo – ei yllättäne ketään. Pitkän hiljaisuuden jälkeen rävähti päälle täysi tohina, kun sain pari isompaa työkeikkaa toukokuulle. Kummasti, kun aivot ovat olleet pienessä säästötilassa pitkään, vie oman aikansa, että ehtii tottua muuttuneeseen vauhtiin. On ihminen outo otus: miten se muokkautuu tilanteesta toiseen ja sulautuu vaihtuviin olosuhteisiin. 

Minusta tuntuu vähän kuin sulaisin talvikohmeesta uuteen suveen. 


Jalkani eivät kyllä oikein sula kohmeestaan ja kolotuksistaan. Viime viikkoina on otettu vähän takapakkia kuntoutumisessa. Nyt on ensimmäinen pitkä matka junalla näitten koipien kanssa sitten syksyn. Ei ihan mieluisin tilanne edelleenkään. Kovin pitkään en jaksa edelleenkään olla yhdessä asennossa – ei istuen, ei seisten, ei koivet ylhäällä, ei koivet alhaalla, ei koukussa, suorana.

Mutta eiköhän tästäkin selvitä, vaikka taidan joutua välillä vähän jumppailemaan käytävillä. 

/Äm

Advertisements

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s