”Onneksi nämä ensimmäiset päivät minulla ovat pehmeää laskua, jotta pääsen maltilisesti työhön kiinni. Mutta jo tämän [ensimmäisen] päivän jälkeen, vauhdikas ja tekemään tottunut tyyppi kun olen, tiedän, että pian haluan jo tositoimiin.”

Näin minä kirjailin eilen ja vähänpä tuolloin tiesin. Se oli nimittäin kerta heitolla hyvästit pehmeille laskuille. Tänään aamupäivällä pääsin jo ensimmäiselle juttukeikalle ja iltapäivällä studioon. Tositoimet alkoivatkin sitten odotettua nopeammin.

Hyvä niin, vaikka tämän päivän vauhti ja miljoonat uudet asiat ovat sekoittaneet päätä entisestään. Havahduin hetki sitten siihen, että olen pari tuntia vain maannut sohvalla tekemättä mitään. Ja pian haluan jo painua nukkumaan.

Väsymys on valtava ja suorastaan kummallista, miten voimattomaksi uuden oppiminen voikaan viedä. Ei mitään muuta mainittavaa just nyt.

Eikä mitään muita kuviakaan just nyt… 😀