Pää on myllertänyt viime viime viikkoina paljon asioita. Jostain syystä sanoja ei ole kuitenkaan paperille piirtynyt juuri lainkaan. Töissä on mielenkiintoinen meno – kerron ihan pian lisää siitä!

Elämässäni on kai ollut viime viikkoina jonkinlainen asettumisen ja siitä johtuneen turbulenssin aika. Selvästi eräänlainen alkuhuuma on laskenut ja päätään on nostanut pieni koti-ikävä. Olen pohtinut paljon viime päivinä sitä mihin kuulun ja missä minun juureni ovat. Vai ovatko missään. Olen liikkunut paljon paikasta toiseen koko elämäni ja nyt asun taas aivan uudella paikkakunnalla pohtien miten tänne asetun ja kuinka pitkäksi aikaa täällä lopulta olen.

Olin viikonlopun Helsingissä. Ihana reissu rakkaiden luo! Kävin tapaamassa lähimpiä ystäviä ja heidän perheitä; sekä tietysti fysioterapeuttiani, hänhän on myös, sattuneesta syystä hyvin tärkeä tyyppi minulle nykyisin.

Yövyin tärkeimmän ystäväni, ”isosiskoni” Katan perheen luona, vietin lauantai-iltaa minulle tärkeän Elinan perheen kanssa sekä tapasin ihanat Amerikan tyttöni.

Lauantai-iltana leikittiin.

Ja sunnuntaina maisteltiin ”Amerikan äidin” lounastarjoiluja.

Rakkaat ystävät, joita tajusin minulla olleen aika kova ikävä.

Tuli sellainen orastava tunne, että ehkä minulla onkin juuret jossain. Ja nyt! Tätä asiaa en vielä osaa sanoin selittää. Kirjoitan tästä myöhemmin enemmän, nyt olen vielä liian lähellä ajatuksia, mutta luulen, että niistä kiteytyy vielä myöhemmin jotain vähän isompaa. Jonkin elämänviisauden ydin, johon vielä palaan.