Ongelmakohtani ovat matkalaukku ja kuollut kärpänen.
Palasin lomareissulta kotiin viikko sitten.
Ensimmäisenä huomasin lattialla kuolleen kärpäsen. Kuin mitään piittaamaton ihmishirviö paiskasin matkalaukun tuon kerran niin elossa olleen sielun viimeiselle leposijalle, siihen mihin asti sen viimeiset voimat olivat kantaneet.
Siinä ne nyt ovat. Matkalaukku ja kuollut kärpänen, olohuoneen kynnyksellä poikittain. Viikon verran olen marssinut eteisestä olohuoneeseen loikaten niiden yli joka kerta. Makaavat pirulaiset keskellä oviaukkoa!
Ällöä, voisi joku sanoa: Kuolleen kärpäsen ruumis makaa lattialla, enkä saa sitä siirrettyä. Matkalaukusta pursuavat tavarat hujan hajan lattialla.
Syytän kamalaa keuhkoputkentulehdusta, joka on vienyt voimani, mutta epäilen, etten olisi terveenäkään saanut tätä tehtävää suoritettua. Ehkä haluan mielessäni pitää vielä kiinni lomamuistoistani.
Ehkä olen SAAMATON! Miten vaikeaa voikaan olla siirtää tavarat laukusta kaappiin ja kiikuttaa kärpänen… Niin minne?
Tänään katsoin kärpästä lattiallla miettien siirtäisinkö sen vessanpönttöön ja vetäisin alas. Mutta sitten tajusin: muistan kuulleeni, että hyönteiset voivat nousta ylös vessanpöntöstä, vaikka ne vetäisikin alas putkistoon. Voisiko tässä käydä nyt niin?
No. Jos kärpänen on maannut lattialla kuolleena todistettavasti ainakin jo viikon, se tuskin nousee kuolleista vessanpöntöstä.
Tuijotin kärpästä tämän ajatteluprosessin ajan roikuttaen päätäni alaspäin ja nostaessani pääni ylös tuli niin huono olo, että oli pakko jättää asia sikseen. Siirtää seuraavaan kertaan, ja käpertyä sohvalle Netflixin äärelle.
Ja siinä se edelleen makaa. Kuollut kärpänen.
Matkalaukkukin saa vielä jäädä.
Hyvää viikonloppua, ystävät – olkoon se teille hieman tuottavaisempi!
/Äm, joka kävi äsken pienellä kävelyllä ja totesi sen uskomattomaksi virheeksi; vettä sataa vaakasuoraan ja keuhkot meinasivat irtaantua ruumistaa, nyt yskittää. Ääntä ei vieläkään tule kunnolla eikä puhumisesta selviä ilman kuolettavaa yskäkohtausta.
Siinä ne ovat, pirulaiset!
MaiLife 
Moikka Maija,
olipa helpottavaa kuulla, että en ole ainoa jonka matkalaukku
tuntuu jäävän jatkamaan ommoo lommoonsa eteisen lattialla :’)
Minä en koskaan saa purettua tavaroita ulos kapsäkistä joskus moneen viikkoonkaan,
korkeintaan likapyykit kiskon ulos sieltä.
Kiitos että saamme seurata elämääsi ja ajatuksiasi!
Aivan oikeassa olet, että kyllä tämmöinen vertaistuki ihan tekstinkin tasolla toimii
ja on vähintäänkin elämäntehtävän kokoinen tärkeä juttu!
Muistathan parannella itsesi kuntoon ennenkuin riennät uusia haasteita kohti!
Lämmöllä Marikka
Huh, en ole siis yksin 😀 Tämä on jotenkin ihan järjettömänn vaikeaa. Itsekin sain kyllä sieltä pyykit pesuun jo suht nopeastu, mutta huuhhhu, jännityksellä seuraan miten tässä käy. Ehkä nuo tuohon vaan maatuvat lopulta… 😀
Ja kyllä, parantuminen kunnolla on nyt ykkösfokuksessa, töihinkin olen kieltänyt itseäni menemästä (ja pomo kanssa!) ennen kuin on oikeasti kunnossa. Vaikka onhan tämä aika haasteellista vain olla…
Kiitos, ihana, kun kommentoit ja jaat ajatuksisasi!