Kahden maailman välissä, muutos edessä. Tiedätkö tunteen? Hetkellä, jossa ollaan jo lähellä. Kun ei tiedä mihin suuntaan katsoa; taakse vai kohti tulevaisuutta. Odottaa, että aika kulkee, vanhan vaiheen sulkee. Tappaa tunteja, koettaa ymmärtää kaikkea. Malttamattomuus, levottomuus, mikä kumma tuttavuus!

Takki on tyhjä kaikesta, vaikka haluaisi ammentaa ajatuksia matkasta. Mieli valmistautuu, mutta samalla luopuu. Pois antaminen on vaikeaa, haluaisi vaan vastustaa. Täytyy hyväksyä, että siellä elämä jatkuu mistä itse kohta poistuu. Että omaan maailmaan saapuu jotain arvaamatonta – kenties rikkaudessaan korvaamatonta.

Kahden maailman välissä, tässä, on vielä aikaa sulkea, vaikka tahtoisi jo avata. Ja sitten toisaalta, muutos on pelottava. Rytmi ratkeaa, tuttu arki katkeaa. Yhtä aikaa on jo valmis, uudelle altis: Anna palaa, älä antiasi salaa!

Kahden maailman välillä, sillä kärsimättömän kauniilla hetkellä. Malja menneelle ja tulevalle käsillä.