Missä määrin ajatukset itsestä vastaavat todellisuutta – auttaisitko minua selvittämään tätä?

Voisitko auttaa? Kun katsot minua tai kohtaat minut, mitä näet ja ajattelet?

Pohdin työni taustaksi ihmisen ajattelumalleja itsestään; siis sitä, missä määrin omat ajatukset itsestä vastaavat todellisuutta, sitä miten muut minut näkevät, tai kuinka ne eroavat ulkopuolelta katsovien näkökulmasta.

Olen itse ajautunut elämäntilanteeseen, jossa suurimman osan ajasta olen yksin, yksinäinenkin, ja ajattelen yksin jäämiseni johtuvan siitä, että olen outo, poikkeava ja pelottava, ”too much” kaikkea – ja koska minusta ei ole suoranaista hyötyä kenellekään, kukaan ei tarvitse minua (toki työ poislukien). Ajattelen, että se, että olen yhtä aikaa valtavan vahva ja sitten taas äärettömän herkkä, ja annan tämän näkyä avoimesti, pelottaa monia ja että siksi minua on mielenkiintoista kyllä seurata etäältä, mutta aina kohdatessa suhtautua hieman epäillen ja varautuneesti, sillä ei koskaan tiedä mitä keksin tai mihin käännyn. Ajattelen, että osaan kyllä viihdyyttää ja hauskuuttaa muita, mutta tämä kaikki tekee minusta niin erilaisen ja oudon, että on helpompi vetäytyä kuin lähestyä aidosti. Pelkään, että esimerkiksi parisuhdemielessä en koskaan tule löytämään sopivaa vastinkappaletta, joka tarjoaa tasa-arvoisen vastapainon minulle.

Onko näissä totuuden siementä; missä määrin tämä on muidenkin jakama ”totuus” ja missä vain oman pääni sisäinen ajattelun (virheellinen?) kaava? Sitä haluan nyt selvittää. En tietenkään voi tehdä tästä laajaa tieteellistä tutkimusta, mutta itseni voin koettaa altistaa ja pohtia sitä kautta syntyviä ajatuksia.

Nyt, huomatkaa, että olen näiden kaikkien ajatusteni kanssa todella sinut, miettinyt niitä paljon ja ja juuri näistä puolista itsessäni pidän: tämä postaus ei siis ole pyrkimys saada huomiota ja hyväksyntää tai kehuja – helpompi olisi jättää tämä kokonaan tekemättä, sillä altistani itseni tässä aika kovasti myös kokemaan kolhuja, vastauksenne eivät varmasti kaikki hivele egoni sileää pintaa. Mutta ajattelin, että te jotka jollain tasolla minua olette seuranneet, voisitte auttaa vastaamalla realistisesti, ja että tämän jutun win on isommassa mittakaavassa, joka paljastuu sinullekin myöhemmin. Joskin toivon tämän jo tällaisenaan toivottavasti palvelevan muitakin: Olisikin hienoa jos kommentoisitte suoraan tähän jotta tämä avaisi kenties keskustelua ja ajatuksia. Mutta myös yksityisviestiä saa toki laittaa. Todennäköisimmin en nyt itse tässä vaiheessa ota kommentteihin kantaa muutoin kuin kiittämällä, sillä tarkoitus on prosessoida tätä isommaksi kokonaisuudeksi ajattelua. Mutta moderoin kyllä keskustelua, joten jos jokin tässä menee ala-arvoiseksi haukkumiseksi tjms, poistan kommentit tai toimin muutoin niiden tarvitsemalla tavalla. 

Kiitos jo nyt! Tästä on oikeasti minulle hyötyä, niin toivon!

 

Kuva Mirkku Merimaa

2 thoughts on “Missä määrin ajatukset itsestä vastaavat todellisuutta – auttaisitko minua selvittämään tätä?

  1. Olet yksin etkä parisuhteessa, koska olet solmussa itseesi. Märehdit vanhaa parisuhdetta vuositolkulla, analysoit itseäsi jatkuvasti ja sinulla on epärealistiset odotukset parisuhteesta. Olet mitä olet, muuksi et voi tulla. Hyväksy se ilman koukeroita, kiinnitä energiasi siihen toiseen ihmiseen. Elämä ei aina ole kivaa, pitää vaan päästä siitä yli etsiä asioista hyvät puolet.
    Onnea tulevaam

  2. Pakko sanoa, että jatkuva itsensä analysointi on ihmisessä jonkinlainen turn-off. Tiedän, että jatkuvan kasvun tavoittelu ja ”itsensä löytäminen” ovat paperilla hienoja asioita, mutta tosiasiassa se on uuvuttavaa ja hieman kiusallista seurata läheltä.

    Itsekin olen käyttäytymistieteelliselle alalle kouluttautunut ihminen ja tuen kyllä epävarmuuksien myöntämistä, epätäydellisyyden hyväksymistä ja ihmisenä kasvamista. Kuitenkin olen sitä mieltä, että ihmisenä ei kasva parhaiten suuntaamalla energian pääasiassa sisäänpäin, vaan päin vastoin. Mikä muu kuin sinä itse voisi olla samanlaisen intohimoisen kiinnostuksen kohde, ja kenen muun auttamiseen voisit heittäytyä samanlaisella antaumuksella?

    Itseään ei pidä unohtaa, mutta tasapaino on hyväksi tässäkin asiassa. Ihminen on aidosti kiinnostava ja puoleensavetävä niissä hetkissä, kun hän on uppoutunut johonkin itsensä ulkopuoliseen asiaan, taitoon, tekemiseen tai ymmärtämiseen. Toki pitää huomata ja hyväksyä ne itsessä esiin nousevat kasvun paikat ja oivallukset, mutta pelkästään tai pääasiassa niihin keskittyminen on sellainen piirre, joka ainakin itseni saa pitäytymään lähemmästä kontaktista.

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.