Rakas päiväkirja,

ja HAHHAH! Tää oli nyt tällainen varsinainen jumalan keskisormi -keissi. Olin eilen ihan hajalla ja ahdistunut tanssikurssin alkamisesta ja siitä en yhtään yhtäkkiä uskaltaisi ja haluaisi lähteä, mutta sitten kun kirjoitin päiväkirjaan tuntojani, sainkin jotenkin kaiken purettua, ja yhtäkkiä koko homma taas alkoi tuntua ihan hyvältä.

Tänään aamulla olin jo melkein innoissani siitä, että kurssi alkaa ja saisin jotain uutta juttua elämään, mutta sitten! Sainkin kuulla, että mulle oli annettu vähän virheellistä tietoa, eikä tänään olekaan sitä tutustumiskertaa!

Ni siinä se keskisormi: JUST kun olin saanut itseni suggeroitua lähtemään ja karistettua pelkojani ja oikein odottamaan tätä iltaa ja kurssille menemistä! No en sitten mennyt ja nyt istun kotona sohvalla ja just katoin Big Brotherin eilisilla reality-jakson netistä. Jep.

No mutta yksi hyvä puoli oli kuitenkin se, että uskaltauduin myös eilisen purkauksen jälkeen päättää siitä tanssiparistani ja laitoin hänelle eilen viestin, että tervetuloa mukaani. Ja hän tulee ja oon ihan lungi nyt sen ajatuksen kanssa, että aloitan kohta intiimin tanssiharrastuksen jonkun TUNTEMATTOMAN kanssa (voi jeesus!). Nyt tämä homma vaan siirtyy yhdellä viikolla, ensi maanantaina menen tutustumaan kurssille ja sitten parin kanssa aloitetaan seuraavalla viikolla. Mä vaan toivon nyt, etten sitten uudelleen ala jänistää ja saa tuollaista kaaoskohtausta kuin eilen… OMG.

Mutta hienoa siis on se, että tää päiväkirjan kirjoittaminen ehkä toimii aika hyvin! Jos EN olisi kirjoittanut eilen ja vaan pyörittänyt ajatusta omassa päässäni tässä sohvalla, en ehkä olisikaan saanut fiilistäni paremmaksi.

Töissä oli kyllä tänään aika vauhdikas ja väsyttävä päivä. Ja huomenna on aikainen aamuvuoro, joka alkaa klo 3.00, taas on mentävä aikaisin nukkumaan että jaksaa herätä puoli kolmen aikaan. Tavallaan siis hyvä, ettei tutustumiskertaa ollutkaan tänään, koska olisin ollut sen jälkeen varmaan ihan kierroksilla. Mutta silti harmittaa. Älytöntä, miten pää voi tällä tavalla pyörähtää ajatuksesta toiseen ja tunteesta aivan päinvastaiseen yhdessä yössä.

Naiset!

Vai onkohan muillakin tällaisia kokemuksia? Että ahistaa, sit saa käännettyä  ajatuksensa ja sit ahistaa taas kun se mikä ensin ahisti ei tapahtunutkaan.

Lopetan nyt, koska ei ole muuta sanottavaa.

Ja onneks tää on päiväkirja, voin olla liittämättä tähän mitään kuvaa, koska ei mulla ole nyt oikein mitään sopivaa. Blogissa on se puoli, kun aina pitäisi olla jotain kuviakin, mut nyt ei ole väliä.

/Äm