Parasta jääkiekkoviihdettä KalPan pelissä – kovaa vauhtia savolaiseksi

Taas on ruksittu yksi ”elämäni ensimmäistä kertaa” -asia pois listasta. Eilen olin nimittäin elämäni ensimmäistä kertaa jääkiekkojoukkue KalPan pelissä.

Kovaa kyytiä nämä aboriginaalit minusta savolaista koettavat leipoa; nyt nimittäin oltiin ihan savolaisuuden ytimessä, sillä Kuopio on käsittämättömän upean lätkähullu kaupunki.

Peliin minut vei kuopiolainen monitoimimies Juha Jylhäsalmi, joka tunnetaan erityisesti yhden Suomen suurimman komediatapahtuman, Kuopion komediafestivaalin puuhamiehenä ja isänä sekä KalPan pelien kuuluttajana. Minä luulin meneväni peliin ihan vain niin kuin normaalit ihmiset menevät, mutta olisihan se pitänyt Juhan tuntien arvata, että jotain erityislaatuista olisi tarjolla…

Jänniä kiekkotunnelmia Juha Jylhäsalmen seurassa. Ihan paras perjantai-ilta!

 

Juhalla nimittäin oli minulle tehtävä; olin tämän pelin ”lottotyttö” – tehtäväni oli viedä erien aikana palkinnot jollekin katsomossa istuvalle ihmiselle. Sitten tämä juhlaisa palkintotilaisuus heijastettiin hallissa koko yleisön nähtäväksi. Vähän harmittaa, kun tuollaisesta palkinnonjakohetkestä ei eilen tullut saatua kuvaa, ne olivat nimittäin aika hauskoja hetkiä.

Pelin jälkeen sain palautteen, että ikinä aiemmin pelissä ei ole nähty noin innokasta ja energistä tapaa juhlistaa yllätysarvonnan palkintoa yhdessä sen saajan kanssa 😀 Mutta jokainen työtehtävä on otettava vakavasti, eikö vaan? Nyt tehtäväni oli auttaa tarjoamaan parasta jääkiekkoviihdettä, ja sitä sitten tehtiin.

Peliä pääsin seuraamaan VIP-aitiosta, sekä tietysti koko hallin parhailta paikoilta…

Siinä poikain vieressä… Onhan nämä kaverit minulle jo tuttuja, muistatko, kun olin työharjoittelussa KalPan huoltajana?

Peliin perspektiiviä selostuskopista käsin.

 

 

Tällainen oli ensimmäinen kertani KalPan pelissä Juhan linssin kautta nähtynä…

 

 

Ja näin siis viime syksynä poikien pukuhuoneessa.

 

Onpa iloinen viikonloppu meneillään! Kiitos Juha, Niiralan Monttu ja KalPa!

/Äm

Mainokset

Tulossa pian: Epäkätevän emännän keittiössä

Tunnet jo ehkä kätteni jäljen keittiössä ja… no… tiedät, että se jälki on rumaa ja pahan makuista. Päätin, että on aika opetella laittamaan ruokaa! Aseet ovat järeät ja kaivamani kuppa jo nyt syvä: TIETYSTI tästä hankkeesta syntyy oma kokkiohjelma!

Tervetuloa Epäkätevän emännän keittiöön!

”Epäkätevän emännän keittiössä on yritys opetella laittamaan ruokaa; olemassa kun on (luoja paratkoon) aikuisia naisia, jotka haparoivat keittiöhommissa.

Tämä sarja on kaikille meille, jotka koetamme tehdä parannuksen – ihan missä tahansa asiassa. Motivoikoon tämä sarja sinua tielläsi ja muistuttakoon, että muutos on aina mahdollinen.

Vai onko?

Kestävätkö hermot, vai kaatuuko epäkätevä emäntä liian suuren tavoitteen alla jo muutaman reseptin jälkeen? Se, kuinka monta jaksoa tämä sarja tulee käsittämään, nähdään, kun matka pilke silmässä kohti kätevää emännyyttä alkaa.”

 

Tällaista luvassa pian Youtubessa…

Pilkettä silmäkulmaasi ja alkavaan viikkoon!

Vapaakasvatus on saatanan keksintö – tribuuttini Kalevauvalle

Taisin jo pari päivää sitten mainita, miten onnellinen ja kiitollinen olen siitä, että voin työskennellä paikassa, joka antaa kaiken luottonsa minulle ja tämän hullun luovuuden kukkani loistaa.

No, tässä on oiva osoitus siitä. Laulu, jonka tein. Enkä saanut sen seurauksena potkuja 😀

Tiedätkö Kalevauvan, joka tekee humoristisia kappaleita netin Vauva.fi-keskusteluryhmästä? Me Radio Suomen Kuopion aamuissa päätimme näyttää, että löytyy niitä aiheita lauluun myös ihanista paikallisista kaupunkien Facebook-ryhmistä. ”Vapaakasvatus on saatanan keksintö” – tässä tribuuttimme Kalevauvalle ja Kuopion Puskaradiolle!

Pilkettä silmäkulmaan ja ihanaa joulukuun ensimmäistä!

/Äm

Rakkaus työhön – tässä Nenäpäivän esimerkki

Perjantai. Huh, takana on taas hurjan vauhdikas työviikko, ja nyt kyllä väsyttää toden teolla aikaiset aamuheräämiset, pimeä syksy ja se, että antaa itsestään viimeisenkin pisaran joka aamu. Mutta tiedätkö, taas tänään pysähdyin pohtimaan yhtä hyvin tärkeää asiaa: kertaakaan en ole ajatellut, etten halua mennä töihin aamulla. Joka aamu saan kokea niin upeita ilon ja onnistumisen tunteita, etten vaihtaisi niitä mihinkään. Minä rakastan sitä mitä saan tehdä. Yksinkertaisesti.

Tänään oli Nenäpäivä, ja se tarkoitti minullekin erityisen hauskoja juttuja työpäivässäni. Lähdimme yllättämään ihmisiä. Soitimme vähän musiikkiakin. Laulaminen oli erityisesti ihanaa. Olipa kiva nähdä miten ihmisten ilmeet valaistuivat, kun esitimme musiikkia.

Aamuvarhaisella valloitimme Kuopion rautatieaseman virallisen Nenäpäivän hanuristimme kanssa. Anssi K. Laitinen on muuten haitarinsoitin ME-mies; hän pitää jo 7. vuotta peräkkäin hallussaan Guinnesin ennätysten kirjoissa olevaa ennätystä; mies on siis soittanut 31 tunnin ja 25 minuuttia putekeen haitarilla, ja vieläpä niin, ettei kappaleiden joukossa ollut yhtään samaa kappaletta kahdesti.

Sitten suuntasimme yllätysvisiitille vanhusten palvelutaloon.

Hupimaisteri Juha Jylhäsalmen kanssa yllätimme yhden tämän palvelutalon työntekijäistä ja palkitsimme hänet hyvästä työstä. Juha kuvassa oikealla.

 

Tämän linkin takaa löydät puolestaan Ylen uutisjutun Nenäpäivän aamustamme  Sieltä pääset myös kuulemaan miten laulut asemalla raikuivat.

Hyvää, iloista ja naurun täyteistä viikonloppua, ystävät!

/Äm

 

Ps. Niin, ja ai niin; onhan täällä vielä tämä somevideokin vanhustentyöntekijän yllätyksestä. Tätä kuvattaessa tein siis samalla suoraa radiolähetystä, siksi kuljen Juhan perässä hölmön näköisenä mikrofonin ja kuulokkeiden kanssa 😀

 

Studiosta rengittäreksi syyshommiin

Jotkut päivät töissä ovat toisia vähän merkityksellisempiä. Tänään oli sellainen. Parhaat jutut radiossa syntyvät usein hieman yllätyksenä, lähtevät laajenemaan jostain pienesta ajatuksesta ja keskustelusta. Ja aikaan saatetaankin saada jotain, joka jää mieleen.

Viime viikolla vitsailimme studiossa: olenhan tunnetusti vähän epäkätevämpi emäntä, enkä mikään haka kotitöissäkään. Kerroin asuvani kerrostalossa parvekkeetomassa asunnossa ihan tarkoituksella – sitten minun ei varmasti tarvitse tehdä pihatöitä eikä edes lakaista parveketta syksyn lehdistä tai talven lumesta. Mutta sitten kuitenkin käyn usein lenkkeilemässä omakotitaloasuinalueilla ja haaveilen, että pääsisin puutarhahommiin. Ristiriita! Olisiko sisälläni sittenkin jonkin sortin ehtoinen emäntä?

Tajusimme tuon keskustelun yhteydesä juontoparini Juhanin kanssa, että minunhan olisi päästävä tekemään syystöitä jonnekin pihalle. Heitimme tarjouksen, että voisin lähteä jonkun kuulijamme luokse syyshommiin. Että kuka tahansa sai heittää minulle pyynnön tulla syyshommiin.

Tarjouksia tulikin yllättäen useita, ja tietysti niistä yhteen tartuin.

Ja tänään olin aamulla Irma-mummin kotitilalla haravointihommissa syysrengittärenä. Meillä oli valtavan mukava haravointihetki yhdessä – taisimme kumpikin saada valtavan määrän virtaa toisistamme ja yhdessä tekemisestä. Irma on aivan upea nainen ja oli mukava tutustua tähän kuulijaan ensimmäistä kertaa.

Hyvää syntyy, kun hyvää tekee. Ja upeita kokemuksia tulee, kun heittäytyy hauskoihin ideoihin ja antaa niiden viedä eteenpäin. Se olkoon tämän päivän oppi!

Siinä on syysrengitär haravointihommissa Leppävirran Paukarlahdessa, joka sijaitsee 30 kilometriä Kuopiosta etelään.

Ahkerat haravoijat: Irma-mummi ja minä

Voisiko minusta tulla kaupunginjohtaja?

Se on tämä tyttö nyt hakenut Kuopion uudeksi kaupunginjohtajaksi. Kävin Kuopion kaupunginhallituksen puheenjohtaja Antti Kivelän työhaastattelusssa. Kivelä arvioi cv:ni ja antoi tuomionsa.

Aukesiko paikka Savon suurnaisena selviää tästä…

 

Onhan se jo uusia duuneja alettava haarukoida, kun tämän nykyisen komennuksen loppu häämöttää vuoden vaihteessa.

Sellainen show tänään.

Iloa iltaan!

/Äm

Savolainen, tuo eliölajeista omaleimaisin – luontodokumenttini savolaisista

Olen tänne Savoon tullessani tutustunut työssäni savolaisuuteen. Projektina oli kesän aikana pohtia, voiko tällainen ”junan tuoma” etelän vetelä muuntua savolaiseksi.

Pääsin tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä ja heidän kanssaan leikkimielisesti tutustumaan savolaisuuteen, ja täällä blogissanikin olen noista jutuista jakanut sinulle.

Tänään oli vihdoin aika koota yhteen oppini. Syntyi tällainen luontodokumentti (nämähän ovat jo tuttuja aiemminkin, teinhän esimerkiksi tämän Hiihtäjä-videon Lahden MM-kisojen aikaan)…

 

Pidempi, radiossa tänään esitetty versio on kuultavissa nyt myös Yle Areenassa, kas tässä

https://areena.yle.fi/1-4233485

 

Naurua tiistai-iltaasi!

/Äm

Kannusta kuin (savolainen) jalkapallofani!

Päätän tämän työviikon tällaisiin kannustushenkisiin tunnelmiin.

Kävin viime lauantaina kahden tosifanin opissa Kuopion Palloseuran, siis KuPS:n pelissä. Ja sitten syntyi muun muassa tällainen. Uskoisitko, että edelleen, tämänkin jälkeen olen saanut pitää työpaikkani 😀

Iloa ja naurua perjantaihisi, ystäväiseni! Tulkoon viikonlopustasi tällä kannustuksella mitä parhain!

/Äm

 

Savolaista räppiä Timi Lexikonin kanssa

Timi Lexikon on maailman paras savolainen rapartisti.

Maija Ilmoniemi ei. Siis ei savolainen eikä räppäri eikä niiden yhdistelmä eikä maailman paras. Kovasti kyllä koetan tulla niiksi kaikiksi.

”Huasteleppa levveemmin” on yksi Timi Lexikonin savon murteella kirjoittamista biiseistä. Hänet valitsin tietysti mentorikseni, kun työssäni meneillään olevassa Kesässä savolaiseksi -projektissa tuli aika opetella puhumaan kuin savolainen.

Annetaan näiden kahden videon puhua puolestaan…

Tällä ensimmäisellä videolla minä koetan räpätä Timin biisiä. Hitti vai huti, saat päättää. Timin reaktiot kertonevat kyllä hänen kantansa.

 

Ja tällä toisella videolla Timi avaa sanoituksiaan suomentaen tärkeitä savon murteen sanoja. Otahan sinäkin opiksesi!

 

Voe tokkiisa, sanoisi savolainen. Tällaista täällä tänään.

Naurua iltaasi!

/Äm, joka (nyt kun kuitenkin mietit) sai edelleen pitää työpaikkansa tämän kaiken jälkeen

”Kuinka usein täytyy sheivata jos käy salilla?” – suomalaisuus ja parisuhteiden synty nyt videolla

Tarina voi saada aivan uuden ulottuvuuden, kun se kerrotaan ilmein. Muistako, kun kirjoitin pari vuotta sitten sinulle tästä kummallisesta kohtaamisesta keskellä kirkasta päivää kadulla? Nyt se saa siivet uusimmalla Youtube-videollani.

Oi suloinen suomalaisuus! Tunnistatko tämän tunteen?