Hän on täällä taas: Kaikkien nälkäisten antisankari – Epäkätevä emäntä! Salaisista kansioistani löytyi vielä yllättäen ihan kokonainen jakso ennennäkemätöntä Epsykkää!
Lupaan jatkaa tämän jo legendaariseksi kulttisarjaksi muodostuneen kokkiohjelman tekoa, mutta VAIN, jos saan sitä kanssani tekemään tuotantojoukon (saa ilmoittautua!). Aikamoinen show suhmuroida tätä yksinään… Mut enjoy nyt, kun tätä herkkua on vielä tarjolla!
Kuinkas sinulla lomaltapaluu arkeen on sujunut? Joillakin se on vähän rakempaa kuin muilla, kuten nyt omalla kollegallani… Sai näet tänään kuulla, että olen tappanut hänen rakkaan kukkansa.
Hän (myös hortonomina tunnettu!) pirskale jätti lomalle lähtiessään kukkansa vastuulleni, ja tiesihän sen, miten tässä epäkätevän emännän otteilla käy. Nyt on sitten radion kuulijoiden kanssa mietitty, että kuinka kertoa toiselle, että on turmellut tämän omaisuutta.
Ni, parempaa en nyt keksiny. Mitä olet mieltä?
Videolla näet myös kollegan reaktiot tänä aamuna, ensimmäisenä työpäivänään, radion suorassa lähetyksessä asiasta ja tämän biisin.
Kas tässä: Kollegat (eli vapise, Profeetat) ja Kollegiaalista Anteeksiantoa. DJ Juhani Forsman:
On ihan sanoinkuvaamattoman upeaa voida tehdä töitä ympäristössä, jossa luovaa hulluttani ja ”artistiuittani” tuetaan. On valtavan tärkeää voida työskennellä työyhteisössä, jossa, vaikka kiire välillä painaa, ollaan rautaisia ammattilaisia ja jossa niin johto kuin kollegat tukevat sekä kannustavat toisiaan heittäytyeen kaikenlaiseen.
Pilkettä maanantai-illan silmäkulmaan, ystävät!
/Räp-Ämmänne
”Elämä on kontaktilaji. Parhaimman vaikutuksen toiseen tekee kiinnostumalla hänestä, antamalla hänelle täyden huomion ja osoituksen siitä, että välittää. Niin menestytään. Kaikki muu – taito, mammona, whatever – on toissijaista.
Tärkein on kohdata ja koskettaa. Antaa toiselle lupa nauttia, tuntea, elää. Sitten kaikki hurmaantuvat. Jonkun on näytettävä mallia. Jonkun on annettava lupa. Ja ne luvan antajat; he, ovat menestyjiä!”
Voi, miten minä rakastan tätä tangoväkeä! Muistatko, kun pari vuotta sitten, oltuani töissä Tangomarkkinoilla kiteytin tuon viikon kovimman opin yllä olevaan ajatukseen? Nostan sen tänään uudelleen esiin arkistojen aarteena, sillä tänään sain ilon tutustua taas yhteen Tangokuninkaalliseen! Kuningatar Tiina Räsänen oli aamun vieraanani radiossa, ja todisti tämän menestyksen oppitunnin todeksi jälleen. Kerrassaan upea ihminen, ja hieno keskustelu, joka palautti minut tähän menestyksen oppituntiin!
Hauskoja ja lämpimiä hetkiä tänään tangokuningatar Tiina Räsäsen kanssa.
(Ja jos nyt et yhtään ymmärrä, miksi olen juoksennellut Tangomarkkinoilla mäkihyppääjänä, voit lukea lisää tästä jutusta: ”Hiihtohenkinen putous-show”)
Saanko luvan? Tangomarkkinat ja menestyksen oppitunti
(Julkaistu MaiLifessa 14.7.2016)
Jotakuinkin hengissä. Neljä päivää toipumista pitkän vapaapäivättömän työrupeaman jäljiltä. Kellon ympäri nukuttuja päiviä. Lukemattomia päiväunia. Hirveästi hiilaria. Siis suklaata…
Olen antanut kaikkeni.
Siksi en ole osannut viime päivinä kirjoittaa. Väsymyksen lisäksi kirjoittamistani haittaa sekava tunnelma…
Uusi Tangokuningas Marco Lundberg ja joku urheiluhihhuli.
Viikko taaksepäin keskiviikkona astuin ulos junasta Seinäjoen rautatieasemalla hieman huolestuneena ja ahdistuneena. Edessä oli viisi päivää työkeikalla Tangomarkkinoilla. Ensimmäinen kerta, eikä tietoa mitä tuleman pitää. Vähemmästäkin ihmetyttää.
Kelaus tuosta viisi päivää eteenpäin: sekava tunnelma, sillä olen taivaissa.
Mitä tapahtui?
Okei:
Seinäjoki.
Kaatosade.
Kylmä.
Kuuma.
Kylmä.
Kuuma.
Hikinen mäkihyppypuku.
Märkä mäkihyppypuku.
MÄKIHYPPYPUKU?!?!?!?!?!?
Olemattomat yöunet.
Ruisleipä pääsääntöisenä ruokavaliona.
Yksi elämäni hienoimmista kokemuksista!!
Voisi kuvitella, että elämän hienoimmat kokemukset on tehty vähän jostain muusta. Mutta tiedätkö, minä väitän, että tärkeintä ei ole se kuinka kauaksi ja vieraaseen kulttuurin matkustaa, miten hienoja maisemia saa ihailla tai miten hurjista haasteista suoriutuu.
Kovimmissa kokemuksissa on kyse siitä mitä oppii. Siitä, kuinka muuttuu.
Jotta nyt ei jää yhtään epäselväksi, niin minä ja Hiltune ollaan valtakunnan viralliset urheilijähihhulit. Jos en tällä antautumisella saa teitä jokaista helmikuussa Lahti2017-MM-kisoihin, niin sitten en tiedä enää mille ryhdyn…
TANGO ON YLEISÖLAJI. Tangoartistit veivät minulta jalat alta. Kerrassaan hurmaavia, hauskoja ja koskettavia ihmisiä. Minulla oli ilo työskenellä heidän kanssaan ja siinä sivussa, tangokuninkaallisia seuraten opin tärkeän läksyn menestyksestä. Nämä upeat artistit tekevät työtään meille – sinulle ja minulle. Laulun ja tunteiden tulkinnan lahjallaan he haluavat antaa jotain meille.
Ja minä ymmärsin: olkoonpa laji mikä tahansa, onnistuminen, suosio ja menestys syntyvät, kun fokus on yleisössä, ei itsessä. Kun haluaa antaa jotain toiselle.
Vaikka vastaan tulisi sekopäisiltä vaikuttavia mäkihyppääjä ja hiihtäjä, ei katsota nenänvartta pitkin, vaan pysähdytään kuuntelemaan ja juttelemaan. Loistetaan lavalla toista ajatellen. Otetaan jokainen vastaan, ollaan uteliaita, kiinnostuneita, annetaan aikaa.
Annetaan!
Ja mitä annetaan on lupa: koskettaakseen, saadakseen hymyn toisen kasvoille sekä innostuksen syttymään on oltava ensin itse esimerkinä. On annettava lupa – ensin itselle ja sitten toiselle – heittäytyä ja tuntea.
Hiltune, Heikki ja mä
Keskiviikkoillan Tangoparaatissa bongattu Visa Luttinen, joka (kantaa objektiivisesti ottamatta) oli mun ja Hituse suosikki.
Käytiin myös Asuntomessuilla Marko Maunukselan ja perässähiihtäjän kanssa.
Kuningasfinaalin backstagella torstaina.
Ja myöhemmin katsottiin saman konsertin taltiointia ja omaa Ladidaa-showtamme Yle Areenasta mahtavien tanssijakollegoidemme kanssa. Paino sanalla ”kollega”, joka siis tarkoittaa, että ollaan samalla alalla. No, jos näit showmme, tiedät, että ei muuten olla samalla alalla…
Puettiin pojat asianmukaisiin vermeisiin perjantain Tango Liikuttaa -konserttiin
Kontaktiaji, indeed. Tässä vahvaa pyramidinrakennusta Kyösti Mäkimattilan kanssa.
ELÄMÄ ON KONTAKTILAJI. Parhaimman vaikutuksen toiseen tekee kiinnostumalla hänestä, antamalla hänelle täyden huomion ja osoituksen siitä, että välittää. Niin menestytään. Kaikki muu – taito, mammona, whatever – on toissijaista.
Tärkein on kohdata ja koskettaa. Antaa toiselle lupa nauttia, tuntea, elää. Sitten kaikki hurmaantuvat.
Kaikista eniten minä rakastuin hurmaavaan Tangokasaan, ihanaan yleisöön, jolle minäkin työtäni tein. He syttyivät. He tunsivat. He nauroivat. He rakastivat. He uskalsivat! Tango antoi siihen luvan.
Jonkun on näytettävä mallia. Jonkun on annettava lupa. Ja ne luvan antajat; he, ovat menestyjiä!
Ihana ja karistmaattinen uusi Tanagokuningatar Erika juuri kruunustaan luopuneen Susannan selfiessä.
Voittajien joukkueessa!
Uudet ihanat ystäväni kovin hämärissä tunelmissa: vas. Jukka Hallikainen, Susanna Heikki, Teemu Roivainen ja Marko Maunuksela pääsivät kaikki kanssani Lahden Suurmäkeen hyppäämään virtuaalihypyn. Eivätkä ehkä enää koskaan palanneet siltä reissulta…
Eivätkä kenties nämä kaksi urheiluhihhuliakaan… Kuva: Esa-Matti Åkerberg
Minun elämäni huippuhetki. Sata salamaa Tangomarkkinoilla täydelle katsomolle. Kaikki on tehty, nähty ja koettu. Ja annettu.
MÄKIHYPPY ON HULLUJEN LAJI. Mutta onnellisten sellaisten. Tangomarkkinat yllätti minut joka tasolla, ja itse sain tehdä hauskinta ja minulle parhaiten sopivinta työtä: olla ihmisten parissa, kohdata, jutella, esiintyä, viihdyttää, hauskuuttaa. Olen nyt hulluna tangoon. Oikeastaan, minä olen nyt hulluna elämään! Minä muutuin tangomarkkinoilla siksi, että sain itsekin luvan, siis itseltäni, ja palautteen yleisöltäni. Minä muutuin, sillä astuin taas askeleen oikeampaan suuntaan omassa elämässäni.
Mihin sinä voisit antaa itsellesi luvan tänään? Miten voisit sen johdosta muuttua?
/Äm
Kaksi kohtausta viikonlopusta vanhempien kanssa.
Vanhempien kanssa veneretkellä.
Isä: On se kumma, että meillä on noin komee nainen, eikä se kenellekään kelpaa.
Äiti: mee sinne Puuma Putkeen (tarkoittaen Mummotunnelia Helsingissä), kyllä sieltä joku löytyy!
Vanhempien kanssa mökillä.
Isä maalaa mökin ulkoseinää, meneillään on remontti, ja äiti haaveilee uudesta lisärakennuksesta tontille. Minä hehkutan tekemiäni täydellisiä vaateostoksia.
Äiti: No, nyt sulla on täydelliset housut ja täydellinen laukku. Enää yksi täydellinen puuttuu.
Minä: ?
Äiti: No, täydellinen mies!
Minä: ?
Äiti: Tai ei sen täydellinen tartte olla, kunhan se on rakennusmestari.
Minä: ?
Äiti: Tai korjausrakentajakin ois ihan hyvä, ei sen tartte olla välttämättä rakennusmestari. (Silmäilee tontille merkityksellisesti.)
Kysyivät kotiin lähtiessäni, milloin tulen käymään taas. Sanoin, että en nyt ehkä ihan hetkeen… Näillä neuvoilla elää kyllä hyvin jonkin aikaa 😀
Tosin, tätä kaunista maisemaa on kyllä jo nyt ikävä.
Siinä ne ovat, pirulaiset!
”Ei Suomea kikattamalla rakennettu”, sanoi eräs minulle studioon soittanut henkilö, kun lähetyksessämme aiheena oli nauru ja juttukaverinani koomikko Teemu Vesterinen.
Saako Suomessa nauraa, vai pitäisikö meidän vain jurottaa vakavaina, jotteivat muut häiriinny? Mitä naurusta ja sen positiivisesta voimasta ajattelee mies, joka työkseen päivittäin pohtii naurua ja iloa?
Tämän jutun pohjalta kuulijoillamme heräsi iso keskustelu siitä, onko kovaääninen nauru vain itsekkäiden ihmisten tapa viedä muiden tila vai voisiko naurulla sittenkin olla positiivinen voima – myös Suomessa?
Kuuntele tästä linkistä suorastaan naurattava keskustelumme ja syyt siihen miksi jokaisen suomalaisen pitää nauraa.
Mitä mieltä sinä olet? Mikä on parasta naurussa?
Miksi jokaisen suomalaisen pitää nauraa? Juttutuokiomme koomikko Teemu Vesterisen kanssa löytyy nyt Yle Areenasta täältä.
Taas on ruksittu yksi ”elämäni ensimmäistä kertaa” -asia pois listasta. Eilen olin nimittäin elämäni ensimmäistä kertaa jääkiekkojoukkue KalPan pelissä.
Kovaa kyytiä nämä aboriginaalit minusta savolaista koettavat leipoa; nyt nimittäin oltiin ihan savolaisuuden ytimessä, sillä Kuopio on käsittämättömän upean lätkähullu kaupunki.
Peliin minut vei kuopiolainen monitoimimies Juha Jylhäsalmi, joka tunnetaan erityisesti yhden Suomen suurimman komediatapahtuman, Kuopion komediafestivaalin puuhamiehenä ja isänä sekä KalPan pelien kuuluttajana. Minä luulin meneväni peliin ihan vain niin kuin normaalit ihmiset menevät, mutta olisihan se pitänyt Juhan tuntien arvata, että jotain erityislaatuista olisi tarjolla…
Jänniä kiekkotunnelmia Juha Jylhäsalmen seurassa. Ihan paras perjantai-ilta!
Juhalla nimittäin oli minulle tehtävä; olin tämän pelin ”lottotyttö” – tehtäväni oli viedä erien aikana palkinnot jollekin katsomossa istuvalle ihmiselle. Sitten tämä juhlaisa palkintotilaisuus heijastettiin hallissa koko yleisön nähtäväksi. Vähän harmittaa, kun tuollaisesta palkinnonjakohetkestä ei eilen tullut saatua kuvaa, ne olivat nimittäin aika hauskoja hetkiä.
Pelin jälkeen sain palautteen, että ikinä aiemmin pelissä ei ole nähty noin innokasta ja energistä tapaa juhlistaa yllätysarvonnan palkintoa yhdessä sen saajan kanssa 😀 Mutta jokainen työtehtävä on otettava vakavasti, eikö vaan? Nyt tehtäväni oli auttaa tarjoamaan parasta jääkiekkoviihdettä, ja sitä sitten tehtiin.
Peliä pääsin seuraamaan VIP-aitiosta, sekä tietysti koko hallin parhailta paikoilta…
Siinä poikain vieressä… Onhan nämä kaverit minulle jo tuttuja, muistatko, kun olin työharjoittelussa KalPan huoltajana?
Peliin perspektiiviä selostuskopista käsin.
Tällainen oli ensimmäinen kertani KalPan pelissä Juhan linssin kautta nähtynä…
Ja näin siis viime syksynä poikien pukuhuoneessa.
Onpa iloinen viikonloppu meneillään! Kiitos Juha, Niiralan Monttu ja KalPa!
/Äm
Tunnet jo ehkä kätteni jäljen keittiössä ja… no… tiedät, että se jälki on rumaa ja pahan makuista. Päätin, että on aika opetella laittamaan ruokaa! Aseet ovat järeät ja kaivamani kuppa jo nyt syvä: TIETYSTI tästä hankkeesta syntyy oma kokkiohjelma!
Tervetuloa Epäkätevän emännän keittiöön!
”Epäkätevän emännän keittiössä on yritys opetella laittamaan ruokaa; olemassa kun on (luoja paratkoon) aikuisia naisia, jotka haparoivat keittiöhommissa.
Tämä sarja on kaikille meille, jotka koetamme tehdä parannuksen – ihan missä tahansa asiassa. Motivoikoon tämä sarja sinua tielläsi ja muistuttakoon, että muutos on aina mahdollinen.
Vai onko?
Kestävätkö hermot, vai kaatuuko epäkätevä emäntä liian suuren tavoitteen alla jo muutaman reseptin jälkeen? Se, kuinka monta jaksoa tämä sarja tulee käsittämään, nähdään, kun matka pilke silmässä kohti kätevää emännyyttä alkaa.”
Tällaista luvassa pian Youtubessa…
Pilkettä silmäkulmaasi ja alkavaan viikkoon!
Taisin jo pari päivää sitten mainita, miten onnellinen ja kiitollinen olen siitä, että voin työskennellä paikassa, joka antaa kaiken luottonsa minulle ja tämän hullun luovuuden kukkani loistaa.
No, tässä on oiva osoitus siitä. Laulu, jonka tein. Enkä saanut sen seurauksena potkuja 😀
Tiedätkö Kalevauvan, joka tekee humoristisia kappaleita netin Vauva.fi-keskusteluryhmästä? Me Radio Suomen Kuopion aamuissa päätimme näyttää, että löytyy niitä aiheita lauluun myös ihanista paikallisista kaupunkien Facebook-ryhmistä. ”Vapaakasvatus on saatanan keksintö” – tässä tribuuttimme Kalevauvalle ja Kuopion Puskaradiolle!
Pilkettä silmäkulmaan ja ihanaa joulukuun ensimmäistä!
/Äm
Perjantai. Huh, takana on taas hurjan vauhdikas työviikko, ja nyt kyllä väsyttää toden teolla aikaiset aamuheräämiset, pimeä syksy ja se, että antaa itsestään viimeisenkin pisaran joka aamu. Mutta tiedätkö, taas tänään pysähdyin pohtimaan yhtä hyvin tärkeää asiaa: kertaakaan en ole ajatellut, etten halua mennä töihin aamulla. Joka aamu saan kokea niin upeita ilon ja onnistumisen tunteita, etten vaihtaisi niitä mihinkään. Minä rakastan sitä mitä saan tehdä. Yksinkertaisesti.
Tänään oli Nenäpäivä, ja se tarkoitti minullekin erityisen hauskoja juttuja työpäivässäni. Lähdimme yllättämään ihmisiä. Soitimme vähän musiikkiakin. Laulaminen oli erityisesti ihanaa. Olipa kiva nähdä miten ihmisten ilmeet valaistuivat, kun esitimme musiikkia.
Aamuvarhaisella valloitimme Kuopion rautatieaseman virallisen Nenäpäivän hanuristimme kanssa. Anssi K. Laitinen on muuten haitarinsoitin ME-mies; hän pitää jo 7. vuotta peräkkäin hallussaan Guinnesin ennätysten kirjoissa olevaa ennätystä; mies on siis soittanut 31 tunnin ja 25 minuuttia putekeen haitarilla, ja vieläpä niin, ettei kappaleiden joukossa ollut yhtään samaa kappaletta kahdesti.
Sitten suuntasimme yllätysvisiitille vanhusten palvelutaloon.
Hupimaisteri Juha Jylhäsalmen kanssa yllätimme yhden tämän palvelutalon työntekijäistä ja palkitsimme hänet hyvästä työstä. Juha kuvassa oikealla.
Tämän linkin takaa löydät puolestaan Ylen uutisjutun Nenäpäivän aamustamme Sieltä pääset myös kuulemaan miten laulut asemalla raikuivat.
Hyvää, iloista ja naurun täyteistä viikonloppua, ystävät!
/Äm
Ps. Niin, ja ai niin; onhan täällä vielä tämä somevideokin vanhustentyöntekijän yllätyksestä. Tätä kuvattaessa tein siis samalla suoraa radiolähetystä, siksi kuljen Juhan perässä hölmön näköisenä mikrofonin ja kuulokkeiden kanssa 😀
MaiLife 